tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ei taivas tänään tiennyt




tarjoaisiko sadetta
vai selvittelisikö tuhkapilviä,
olisiko lempeä kesän lupaus
vai vaaniva talven muisto,
oli vain tarjolla sekalaista,
epämääräistä,
levotonta.

Pääkin oli levoton,
ei sumussa enää,
mutta sellainen, että kaikki rassasi.
Ei auttanut päätä nostaa sekaviin pilviin,
mutta ihmeesti silti pysyin selkärankaisena.
Sain kertoa väreistä.
Eräs viehtyi murretuista niin,
että voiko parempaa palkkiota työstä saadakaan.

Kotosalla yksi luopui
pitkistä hiuksistaan,
toinen kadotti tärkeimmän
jalkapallonsa,
kolmas tuli tanssitunnilta
posket hehkuen.

Pyykit ripustan aamulla kuivumaan.
Jos ehdin.




7 kommenttia:

kata kirjoitti...

Olet selvästikin antanut kaikkesi kertoessasi väreistä, kun ei niitä sitten enää riittänyt tällä kertaa näihin kuviin ;) olisinpa saanut olla kuuntelemassa!
Nyt on päivä uusi, toivottavasti värikäs sellainen ( eikä ne pyykit pilalle mene vaikka odottaisivat vielä ... ota ensin aamukahvi pitkän kaavan mukaan!)

Lankastia kirjoitti...

Sinä kirjoitat niin hyvin, että joskus luulen lukevani runokirjaa! Ihailen sitä, miten arki muuttuu sanoiksi, joiden kautta voi samaistua tilanteisiin ja tunteisiin. Tykkään kovasti!
Levollisia ja hyviä hetkiä sinulle!

Mirva kirjoitti...

Tuo miten "kaikki jotenkin rassasi", e kuulostaa aivan minun päivältäni. Mutta minäkin päätin tänään opiskella ja tehdä kotitöitä vain jos ehdin. Pääasiassa ajattelin ottaa rennosti, eivät ne sieltä mihinkään katoa, ne työt.

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Kirjoitatpa kivasti.

Minä ripustin kevään ensimmäiset pyykit ulos eilen, kesän lempeä lupaus :)

Päivikki kirjoitti...

Yhdyn Lankastian sanoihin ja kiitän kauniista sanoistasi.
Olet taituri sanankäytössä!

Maria kirjoitti...

Onpa mukava tämä tapasi kertoilla !Kurkistin sattumalta tänne ja tulen uudelleen!

Satu kirjoitti...

Kata! Joo, välillä pyykit pyörivät useammankin kerran koneessa, kun ripustuspalvelu ei toimi. Tänään oli taas töissä väripäivä, tehtiin väriympyrät ja oli hienoa, kun muutama innostui tosissaan.

Lankastia! Voi että, olen sanaton. Kiitos. Lämmität aina mieltäni suuresti! Sinulle myös ihania keväthetkiä!

Mimmi! Eivät, ei, valitettavasti. Tein eilen siivousiskun kotona, nyt hetken parempi, kunnes taas levähtää. Ja eteinen ihan tukossa, talvi ja kevät sekaisin, jotain pitäisi poistaa. Tiedätkö, mua on jotenkin rassannut koko viikon. Ei kiva.

Omenaminttu! Kiitos, ja tervetuloa! :) Minäkin olen pari koneellista kuivatellut parvekkeella ja se on kyllä ah, ihanaa!

Päivikki! Voi sinua myös, olen kyllä hirmu iloinen sanoistasi! Kiitos!

Maria!Hei, tervetuloa ja kiitos kovasti! Minäkin tulen sinua kurkkaamaan! :)