sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Huomaan



että akut tuli ladattua eilen,
ihan täydellisenä lepopäivänä.
Hyvillä mielin taas eteenpäin.
Kuu kurkisteli taivahalla
ja minä sain vähän piperreltyäkin sohvan nurkassa.

Näistä langoista syntyi kulhollinen namupaloja,
ihan vaan kun halusin jotain pientä ja kaunista.
En tiedä vielä päätyvätkö ikkunaan koristeiksi
vaiko pysyvät herkkuina kulhossa.

Piposenkin pyöräytin jämälangoista
ja tyttönen sen heti itselleen omi.








Minulla on niin monta keskeneräistä työtä,
pikku myttysiä löytyy sieltä täältä,
yllätyksiäkin välillä, kun jo unohtanut.
Olen vain sellainen tekijä, että kaikenlaista yhtäaikaa
ja mielialan mukaan.
Pitää olla jotain isoa ja jotain ihan pientä
ja eilen keskeneräisistä huolimatta
oli saatava jotain kaunista ja pian valmista.
Välillä se harmittaa, se keskeneräisyys,
vaikka en kai muuten osaisi tehdäkään.

Tämä oranssi kasa kesken,
liivi siitä tulossa ja vain kaulus enää puuttuu.
En tykkää lukea ohjeita ja tämän kanssa pakotin itseni siihen,
nyt se sitten huilailee odotellen oikeaa hetkeä.






Ja näitä epämääräisiä kukkia on jo paljon,
niistä pitäisi tulla pikkuinen
epämääräinen liivi (joo, tykkään liiveistä),
kunhan joku päättelisi langat ja kasaisi
kukkaset liiviksi.
Sitäkin odotellessa.

Ompelukone taitaa olla talviunilla.
On ainakin ollut ihan hiljaa,
ei ole edes kuiskutellut luokseen.
Täytyy joku päivä sitäkin vähän herätellä,
keittiöön ostin verhokankaan...
ja alakerran naapurinkin verhot vielä ompelematta....



Marraskuulle minä sanon
tervetuloa ystävä hyvä!
Olen aina tykännyt.





13 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Täälläkin ompelukone talviunilla... Perjantaina ratkoin yhden 128-senttisen liivihameen ja huomasin, että sen muhkeassa alaosassa oli kangasta riittämiin minulle hameeksi. Nyt pitää vielä motivoida kone (ja ompelija ;-)
Kukista tulee muuten söpö liivi.

Pikkusisko kirjoitti...

Hyvä, että lepopäivä teki tehtävänsä. Kaikenlaista mukavaa näyttäisi olevan tulossa. Hyvää marraskuuta!

Satu kirjoitti...

Linnea! Juu, tuo motivointi on välillä vähän vaikeaa, ilmoittele jos keksit jonkun tehokkaan keinon! :) Niin, minunkin mielessäni kukkaliivi on oikein söpö, heh, kunhan nyt vaan oikeasti valmistuisi sekin!

Satu kirjoitti...

Pikkusisko! Oi kiitos samoin sinulle! Oli oikein hermolepopäivä!

pikkujutut kirjoitti...

Motivointi hukassa taallakin.Tai oli.Nyt kun se kadonnut on loytynyt, tulee arjen esteita, kuten sairas lapsi kuvaan mukaan..Nipistettava aikaa jostain, mutta mista.

Satu kirjoitti...

Pikkujutut! Sairaalle lapselle pikaista toipumista! Niinpä, jos valvot myöhäiseen saadaksesi omille asioille aikaa, niin seuraava päivä voi olla ihan fiasko. Minä ainakin tarvitsen juuri nyt unta kunnolla, kesäaikaan asia onkin ihan toinen. Toivottavasti löydät aikaa omille töille!

Prisca kirjoitti...

Paljon kaikenlaista keskeneräistä.
Mihin se alku-into aina katoaakaan...?
Minulla usein ehkä pulmatilanteeseen tai jos pitää purkaa..
Koulussakin kerran lähdin luokasta ovet paukkuen kun piti purkaa...sukasta muutama rivi...

sade kirjoitti...

Mä olen niin samanlainen. Pakko olla monta työtä kesken. pienempää ja suurempaa, mielen mukaan. Niin se on ihanaa. Välillä on isoja töitä kesken ja sitten on otettava pieni ja nopea työ puikoille/koukulle. että saa välillä jotain valmistakin. ;)

pia kirjoitti...

Kyllä vaan kelpais mullekin sellainen ihana kukkaliivi (näen sen jo valmiina, ryhdy töihin vaan). Liivit muuten on oikeesti kivoja.

outi kirjoitti...

Vai marraskuun kaveri olet? Kiva tavata sellainenkin:) Mikähän niillä ompelukoneilla nyt on. Ei kuiskuttele täälläkään. Hiljaista on ollut. Mukavia töitä sinulla.

Villilintu kirjoitti...

Ompelukoneet tehneet yhteisen talviunipäätöksen näemmä. Ei laula meilläkään, edes kuiskaten. Nostin kerran pöydälle, mutta seuraavana päivänä jo piti laittaa kaappiin takaisin, kun ei herännyt...

Ihanaa, että akut latautui, kultaisia hetkiä ovat ne, kun huomaa sen onnistuneen. Minullekin eilen lettujen paiston lomassa alkoi virrata energiaa ja huomasin siinä täyttyväni :)

himalainen kirjoitti...

Minullakin tunne siitä, että marraskuu on hyvä ystävä, luotettava, jonka kanssa saa olla ihan niin väsynytkin kun vain haluaa. Tai iloinen ja riehakas.

Tuosta liivistä tulee niin ihana, näen jo sen :)

Tuttuja kasoja, kun katson ympärilleni tässä näen jo olohuoneessakin kolmessa paikassa mun käsityökasoja. Onneks kukaan meillä ei valita.

Satu kirjoitti...

aurinko ja kuu! Hih, sehän on kieltämättä kamala tilanne, että pari riviä purettavana! Niin, alkuinto usein lopahtaa, vaikka sitten välillä yhtäkkiä tuleekin monta valmista niistä mytyistä kun hommaan ryhtyy. Sitäpä taas ootellen.

sade! juuri niin, ihan samanlaista siis sulla! :)

Pia! juu, liivit on kivoja, tykkään käyttää! Ehkä tuo kukkainen sitten kesäksi... ;)

outi! Kyllä, olen. Tosin nykypäivän marraskuista puuttuu tietty tuntu, sellainen mahtava kylmän, jään, kolkkouden, harmauden tuntu...joskus lukiossa kirjoitin aineenkin aiheesta. Hassua, silti inhoan kylmyyttä. Mutta marraskuuta kuuluukin kurkistella sisältä verhojen väleistä, varovasti. Ompelukoneet lakossa...

Villilintu! Hei, nyt tartteis varmaan tehdä joku joukkoherätys noille ompelukoneille! Lettuja, nam! Ei ihme, että energiat valtasivat sinut!

himalainen! kasat kasat...on juu ainakin kolme kasaa olohuoneessa ja työkopperossa vuoria...Ihanaa ihanaa, että kaikki näkevät jo liivin, sitten sitä ei tarvitsekaan kasata...mielikuvitusliivinen... :)