lauantai 15. elokuuta 2009

Punainen kantele


on muuttanut meille,
löytänyt pienen omistajansa ja innokkaat sormet kielilleen.
Kaunis soitin,
ihana väri ja

herkkä ääni.
Valmistanut Lovikka.





Meillä asuu myös punainen kitara
ja nuo kaksi kaunista soitinta soivat illalla suloisesti.

Kantele tarvitsi kuljetuspussin.
Pieni soittaja löysi heti laatikostani sopivan kankaan,
äitini aarteita jälleen,
pussilakana.

Ompelin kanteleelle pesäkolon,
vanulevypehmusteella ja vaaleanpunaisella vuorella.
Hihnaan tein pienen taskun
viritysavainta varten.













Niin se tyttönen lähti sitten syksyn ekaan muskariin,
innokas palo silmissä.
Se kitaransoittaja vei.
Minä jäin kotiin.



14 kommenttia:

Lankastia kirjoitti...

Hienoja soittimia! Tykkään kovasti kanteleen soinnista. Niin Ja kadehtittavan kaunis kuljetuspussi!

Marja kirjoitti...

Soittimet ovat kauniita, niin nämä kuin soittimet ylipäätään.

Meilläkin asuu punainen kitara - kovaäänisempi kuin tuo. Tai ei se kitara itsessään, mutta se 1m x 1m -kokoinen musta kaappi olohuoneen nurkassa kytkettynä siihen kitaraan...

Eija kirjoitti...

Miten ihania sointuja teillä mahtaakaan kuulua:)

Irmeli kirjoitti...

Kiva pussi! Ajattelin itsekin ostaa kanteleen ja opetella sitä soittamaan. Ja taidanpa tehdä sille sitten tuollaisen mukavan pussin:)

Ninnu kirjoitti...

Onnea uudelle kanteleelle ja pienelle soittajalle!

Päivikki kirjoitti...

Ihanaa, että tyttö alkaa soittaa kannelta. Mukavia yhteissoittoja!

Lissu kirjoitti...

Kanteleen näkeminen tuo mieleeni edesmenneen isän soittamassa sIsoa Kannelta. Pieni Kantele ja Iso Kitara soivat varmaan hyvin kaikilla tasoilla. Ja mikä kantoreppu kanteleella. Kevyesti nousee askel Se selässä.

Pikkusisko kirjoitti...

Onpas hienoja soittimia ja TOSI hieno suojapussi!

himalainen kirjoitti...

Nuo rohkaisee nuo alempana olevat sanat, kyllä sitä huomaa. Kiitos.

Meillä huomenna alkaa soittotunnit, se tarkoittaa viimeistäänkin sitä, että arkeen on tullut rytmi. Kaunis tuo kannel ja soittaja :)

kata kirjoitti...

ihana tuo alimmainen kuva! mennään eikä meinata, ja niin sävy sävyyn!

Linnea kirjoitti...

Meilläkin tytär soitti pienempänä kanteletta. Nyt soitin on toinen ja niin iso, että joka kerta tarvitaan roudaria.
Ihana pussi! Muskari-intoa!

Satu kirjoitti...

Lankastia! Sointi on kyllä kaunis. Eikös vaan olekin, kiitos! :)

Ilona! On ne. Meillä ne äänekkäämmät rumpuja myöten ovat onneksi miehen työhuoneella. ;)

Eija! Välillä ihania, toisinaan taas...

Irmeli! Tee se! :)

Ninnu! Kiitokset!

Päivikki! Niin on, Kiitos.

Lissu! Kyllä, kepeästi kulki!

Pikkusisko! Kiitos!

Himalainen! Hyvä, että rohkaisivat...kyllä se siitä lähtee! Tsemppiä! Niin, rytmi on kuitenkin tarpeellinen. :) Kiitos!

Kata! Kyllä, hän on asioissaan aina hyvin päättäväinen ja tarmokas.

Linnea! Kiitos! Onneksi roudarit jaksavat vaikka soittimet kasvavat! :D

Villilintu kirjoitti...

Oi kyllä on kaunis pussi, ja soittokuva myös, ihan kulkeuduin ajatuksissa sinne iltaanne soittoa kuulemaan pieni hymy huulilla.

Satu kirjoitti...

Villilintu! Kiitos sinulle, kanteleen säveliä sinne kauniisti soiden...