keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Tämä maisema







pysäytti minut kotimatkalla koulusta lauantaina.

Vesisateessa
sumurauhassa
hetki pieni.

Onneksi on tämä marraskuu,
tämä sumu
maisemassa sekä mielessä,
jatkuva uni
ja hartioita painava väsy.
Onneksi mieli viistää maata
ja ajatukset piirtävät suoraa viivaa,
silmät haluavat sulkea kaiken pois.
Onneksi on alakulo ja hiljaisuuden tarve.

Sillä tätä tarvitaan
heräämiseen, virkistymiseen,
tulevaan touhuun ja tohinaan,
väriloistoon ja kauniisiin säveliin.
Siihen hetkeen,
kun vesipisara näyttääkin
kimaltelevalta helmeltä.



9 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kirjoitit niin osuvasti, kauniisti ja melankolisesti marraskuusta. Totta, marraskuukin on tarpeellinen, jotta tajuaa, kuinka asiat ja vuodenkierto osaavat olla toisinkin.

Nina kirjoitti...

Kiitos, niin kaunista, niin kaunista. Lohduttavaa myös.

Maria kirjoitti...

Kuvasi ovat kuin unia joita haluaisin katsella.

Satu kirjoitti...

lumiomena! Kiitos! oli nyt jotenkin kaivauduttava positiivisille urille tästä sumutilasta...ja kannatti, sillä nyt maailma on valkoinen, kauniisti lunta tuiskuttaa, paljon mukavampi lähteä kohti työmaata valkoisessa maisemassa!

Nina! Oi, ihana kuulla! Ja olipa mukava kuulla sinusta! :)

Maria! Ihanaa, kiitos :) sumu-unia!

pikkujutut kirjoitti...

Sinun sumusi on kaunis,kauniimpi kuin minun mutta se taitaa ollakin niin miten sitä katsoo.. Tämä pimeys syö ajatukset ja olemuksen :).

Kirjailijatar kirjoitti...

Kaunis tuo viimeinen virke. Juuri noin tapahtuu. Että jossain vaiheessa näkee toisin, eri lailla.

Kuvat ovat kauniita.

Linnea kirjoitti...

Kauniit kuvat ja tekstit. Kiitos :-)

Paula kirjoitti...

Kiitos muistutuksesta! Ja tervehdys :) Joudun ajamaan töihin pitkän matkan ja ratin takaa sumu on pelottavaa. Muuten nautin kyllä marraskuun rauhasta ja hiljaisuudesta, jouluun valmistautumisesta. Sinulla on blogi johon olen hetken aikaa huomannut palaavani. Tervetuloa tutustumaan omaani, hiljan vihdoin aloittamaani.

Satu kirjoitti...

pikkujutut! Niin syö, ihan totta! Tänään onneksi vapaata, ehti nähdä valon kotoa käsin. Kiitos!

Kirjailijatar! kiitos. Niin se on, vaan se odotteluvaihe voi olla aika väsyttävääkin.

Linnea! kiitos sinulle:)

Paula! Hei ja tervetuloa, onpa mukava kuulla että palailet blogiini :) Minäkin tulen kurkistamaan sinua.