sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Eilen tämän puun alla




ihastelin, kuvasin, piilottelin
ihan yksikseni salaa hiljaisessa aamukaupungissa.
Varmaan hihittelinkin
ja ihan taatusti haaveksin valkeasta, edes kuurasta,
täällä kun ei vielä ole muuta kuin märkää.

Ja kuin toiveista olisi satanut,
niin ihan totta,
yhtäkkiä kameran linssissä näkyi
lumihiutaleita!
Ihan, ihan hassua!
Puun alla yksinäni nauroin ja tervehdin pieniä valkoisia.
Ei niitä paljon leijunut,
mutta lupauksen verran,
että ihan varmasti lisää tulossa.

Sitten tuli tihkusade,
eikä se haitannut, ei yhtään.
Lumikeijuille kiitos!


8 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

kuvasi ovat aina niin herkkiä. se pieni lumisade tuli tarpeeseen - lupaili, että lisää on tulossa!

Prisca kirjoitti...

Syyshortensia... eikös? Siitä haaveilen, että meillä olisi sellainen. Tänä aamuna lapset ihmettelivät valkoisa kattoja. Kiitos vaan lumikeijulle ja sinulle kun toivoit :)

Satu kirjoitti...

Mirka! Oi kiitos! :) Se oli kuin pieni ihme, hassu! En ole talvi-ihminen ollenkaan, mutta niin kovasti kaipaan valkoisen tuomaa valoa ja kauneutta.

aurinko ja kuu! Niin, enpä tiedä, voi ollakin, mutta puu...kai niitä voi olla puinakin, ettei vain pensaina? Tosi kauniit nuo lehdet, kuin perhoset. Voi teillä valkoiset katot siellä? Ihanaa! Ei täällä vaan, yhä sitä märkää.

Eija kirjoitti...

Voi kuinka onkaan taas kauniita kuvia,
blogissani olisi sinulle haasteen poikanen.

Maria kirjoitti...

Talvenkeijuille on pakkokin sanoa jo tervetuloa!Kaunista sinulla täällä -niinkuin aina.

Kirjailijatar kirjoitti...

Täällä sama juttu. Ihanaa, että olit juuri siellä puun alla. Kuvat ovat kuin runoja.

HUVIlassa kirjoitti...

Siitä minäkin eilen iloitsin!
Kiitos siis toiveen lähettämisestä,
et viitsisi tänään käydä lähettämässä uutta toivetta saman puun alla...? ;)

Satu kirjoitti...

Eija! Lämmin kiitos! Voi, kävin kurkkaamassa, kiva poikanen! :) Palaan asiaan kun tästä viikosta selvitty!

Maria! Kiitos kultainen. Lunta on luvattu tulevaksi.

Kirjailijatar! Voi että, kiitos, runoja! Oih! :) Kyllä, olin aika onnekas tönöttäessäni juuri siellä puun alla!

HUVIlassa! :) Luulen, että nyt ei tarvitse enää toiveita lähetellä, on lunta luvattu vähän enempikin! Oli niin kaunis aamu, kun oli pakkasta ja ohut kuurapeite, vaalensinistä ja -punaista, ah!