tänään, missä niitä tonttujakin nähtiin,
tyttö ja minä.
Tyttö halusi jatkaa metsän siivouspuuhia.
Minä jätin kerrankin kameran kotiin
ja otinkin kirpparilta löytynyttä
keltaista, ranskalaista puuvillalankaa
ja virkkuukoukun mukaan.
Marraskuussakin voi istua kalliolla
(peppualusta oli mukana)
ja virkata kaikessa rauhassa, ilman viluakin.
Tänä aamuna meillä isi heräsi kanteleen soittoon.
Nyt nuuhkin uunista tulevaa tuoksua,
maailma hämärtyy jo ympärillä,
iltapäivällä.
5 kommenttia:
Hui!
Minä täällä hiihtelen lumisessa metsässä ja sinä istut mättäällä virkkailemassa; samassa maassa. Hienot fillikset molemmille! Great!
Marraskuun hämärtyviin hetkiin lämpöisiä ajatuksia sinulle !
Kanteleen soittoon, vau! Se kuulostaa niin supisuomalaiselta ja ihanalta. En ollut vuosiin kuullut kanteleen soittoa ja sitten Ilomantsissa toissa kesänä kuulin ja voi hyvä ihme, miten se oli kaunista.
Ihanaa: virkkausta kalliolla ja kanteleen soittoa. Kuin sadusta!
Päivikki! :D Ajatella! Tänään en kyllä olisi istuskellut, jos olisi ollut aikaa...vettä tullut kaatamalla...Lumelle terveisiä!
Maria! Kiitos maria, viestisi on valo!
Kirjailijatar! Kantele on niin kaunisääninen, herkkä, lempeä. Sellainen olisi ihana herätyskello :).
Meillä pienin sitä soittelee. Minä en osaa, sitäkään.
Linnea! Satumaista meininkiä täällä! ;)
Lähetä kommentti