kotona.
Tyttönen tekee heti kotipesän pehmeille ystävilleen,
huolehtii peitot päälle, lämpimät oltavat.
Toinen tyttönen on jo läksynsä tehnyt,
odotti meitä melkein pimeässä kodissa,
hiljaisuudessa yksin, isoveli lähti leirikouluun pariksi päiväksi.
Minä tarvitsin heti teetä, ajatukset irti arjesta,
katson kuvia, luen sanoja,
rauhoitun.
Pesukone hurisee.
Kerätään vielä kirjaston kirjat kasaan,
viedään pois tytön balettitunnin aikana.
Tänään aion vielä jaksaa ajatella kouluasioita.
Sillä olen ollut liian laiska.
Ottanut etäisyyttä, vilkutellut kauempaa.
Nyt on etsittävä ryhti, lopetettava liihoittelu.
On niin vaikea tarttua asiatekstiin.
Vinkkejä?
4 kommenttia:
Minä olen oppinut, että teksti syntyy vain kirjoittamalla. Tarkoitan, että pitää ruveta vaan kirjoittamaan vaikka ihan puutaheinää, jotta saa sen kulkemaan. Tai sitten voi toki tehdä jonkun rungon itselleen valmiiksi, minä en ole vaan koskaan osannut :)
Kirjailijatar! Niin, varmaankin juuri noin, samalla tavalla kuin itselläni esim. ompelun suhteen, on vain ryhdyttävä ompelemaan, vaikka suoraa saumaa metreittäin, sitten hiljaksiiin voi irrota muutakin. Runkojakin tulen varmaan tarvitsemaan, vahvoja ja rohkeita :).
Oikeasti aika hankalaa, kun en ole pitkiin aikoihin kirjoittanut asiaa saatika lukenut asiatekstejä/kirjoja. Ote piilossa. Kiitos sinulle vinkistä!
Suosittelen myös:D rungon tekemistä -mietit mitä ihan oikeasti haluat kirjoittaa ja alat "täyttämään" tekstiä-kokemukseta sanoisin että pakko on paras inspiraatio (ainakin mulla..)
Halit!
Maria! Joo, sama meininki, pakon edessä viime tingassa :) Halaus!
Lähetä kommentti