lapsuuden leikeistä nykyhetkeen.
Sain puhua, niin että kuunneltiin.
Sain puhua, niin että kuunneltiin.
Näin Anu Tuomisen liikuttavia hyvän tuulen teoksia,
kuulin uutta asiaa museopedagogiikasta
ja pysähdyin haaveksimaan hiljaisesta työpaikasta.
Mietin pisteille oikeaa sijoituspaikkaa,
sain liian monta kirjallista tehtävää.
Katsoin kuvia erilaisilla pinnoilla.
Jätin lasityöni yhä liitoksitta,
mutta tuotesuunnittelusta aion kirjoittaa satumaisen tekstin.
Sitten palasin taas tähän arkeen.
Sanaton siitä.
kuulin uutta asiaa museopedagogiikasta
ja pysähdyin haaveksimaan hiljaisesta työpaikasta.
Mietin pisteille oikeaa sijoituspaikkaa,
sain liian monta kirjallista tehtävää.
Katsoin kuvia erilaisilla pinnoilla.
Jätin lasityöni yhä liitoksitta,
mutta tuotesuunnittelusta aion kirjoittaa satumaisen tekstin.
Sitten palasin taas tähän arkeen.
Sanaton siitä.
3 kommenttia:
Minäkin haaveilen hiljaisesta työpaikasta. Ja jopa yksinäisestä.
Se työpaikka voisi olla tuo kuvasi talon yläkerrassa. Ikkunasta saisi vetää, laittaisin villasukat ja tekisin töitä niin, että lämpiän.
Voi hyvin, Satu!
Ihana talo kuvassa ja pidän myös Anu Tuomisen töistä, paljon.
Linnea! Juuri noin Linnea, haittaisiko jos ottaisin sen viereisen huoneen, olisin kyllä ihan hiljaa ja voisin välillä keittää meille lämmikkeeksi pehmeää glögiä...Voi sinäkin hyvin! :)
elinam! Niinpä. Aivan hurmaavia oivalluksia Anulla, niin että pysähdyin vain hymyillen ihastelemaan!
Lähetä kommentti