sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sanon marraskuulle hei



ja kiva kun tulet!
Kaunis olet,
jylhä harmaudessasi,
vakaa kylmyydessäsi,
rauhaisa pysähtyneisyydessäsi.

Sellaista marraskuuta mitä aikoinaan oli,
ei ole vuosiin näkynyt.
Puuttuu se, että maa olisi kunnolla jäässä,
marraskuu pitäisi otteessaan,
olisi hiljainen, maa kova ja eloton.
Sellaisena marraskuu on minun.
Saa aikaan vahvoja tunteita,
nöyryyttä, sanattomuutta.
Hiljaa edessäsi, marraskuu.

Minkähänlainen tämän vuoden marraskuusta tulee?
Kunpa se olisi levollinen
ennen joulukuun kirmailuja.




6 kommenttia:

Päivikki kirjoitti...

Minun jouluhulinani ovat jo alkaneet, turha toivo seesteisyydestä, mutta hyvä niin.
toivotan sinulle rauhallisempaa!

Maria kirjoitti...

Odotan ja pelkään alkavaa kuukautta.Sanon hei sinulle.Oikein lämpimästi Satu.

villasukka kirjoitti...

Jouluhössötys alkaa liian aikaisin nykyisin. Kiinnostavuus on poissa koko juhlasta.
Aionkin viettää rauhallisen joulun maaseudun rauhassa rakkaimpien läheisten kanssa, ilman turhaa kiirettä ja hössötystä.
Marraskuuta,ilman kiiettä toivotan sinulle SATU!

pikkujutut kirjoitti...

Hih, sain juuri viime viikolla kuulla olevani joulunatsi, joka ei anna jouln tulla vasta kuin marraskuun loppuessa :). Mutta pakko on sanoa, että ilomielellä kannan tämän nimityksen vaikkei sen loppuosa niin kaunis olekaan.

Joten sinulle myös rauhaisaa marraskuuta.

Villilintu kirjoitti...

Ja minä sanon sinulle hei :) Muuta asiaa minulla ei nyt olekaan, pää täynnä räkää ajatukset pysähdyksissä. Mukavaa marraskuuta!

Satu kirjoitti...

Päivikki! Kiitos ja minä sinulle juuri sitä hulinaa ja sukkien suhinaa! :)

Maria! Kiitos lämpimästä heistä :) Niin, on tässä ristiriitaisuuttakin. Tuo pimeys löi vasten kasvoja.

Villasukka! Kiitos kovasti, olisikin oikea ihme sellainen kiireettömyys. Joulusi kuulostaa unelmalta!

Pikkujutut! Joulunatsi! :D Kaikessa kiireessä, paniikissa ja hässäkässä häviää tunne. Ja se ei ole kiva. Kiitos, sinulle myös!

Villilintu! Hei on ihana nyt, kiitos siitä! Voi, toipumista!