Vielä muistan toukokuun

näinä kesäkuun ensimmäisinä.
Toukokuu oli kauneutta,
toukokuu oli väsymystä,
juhlaa, juhlaa ja täynnä työtä.

Nähtiin tanssia,
kuultiin musiikkia,
jännitettiin elokuvan ensi-illassa.
Haikeus leijui mukana,
ilo ja ylpeys.
Helpotuskin välillä, kiitos tehdystä työstä.

Toukokuu on aina ristiriitainen.
Kesä kasvaa kiireen kanssa kilpaa
ja pitää itse muistaa pysähtyä,
katsoa ihmeitä, olla hiljaa.

Vieläkin pyörryksissä kaikesta.
Pienimmästäkin tuli valmis koululainen eskarin päätteeksi
ja vielä lauantaina juhlitaan
vanhempia koululaisia ja heidän kesäloman alkua.

Jokainen juhla on omansa tunnelmaltaan.
Toukokuun perinteinen,
Arton muskarin kevätkonsertti Sinisessä talossa,
oli jo toukokuun puolessa välissä.
Sen tunnnelma on aina vahva,
miehen vuoden työn päätös,
jossa me kaikki ollaan mukana.
Tällä kertaa soi Juice,
talo oli täynnä intohimoisia soittajia
ja tyytyväisiä kuulijoita.
Oli toukokuu ja raikas vihreä.

Ylemmässä kuvassa yllätettiin tytön kanssa
soitonopettaja kaffetauolta takahuoneesta
Hevioravien soittaessa Poppeli on puu-biisiä.