tähän maanantaihin, arkeen,
en ollenkaan.
Kädet jäivät ompeluksiin,
mieli veteen,
ajatus kirmasi jo vapauden teitä, helmat heiluen.
Arki pamahti silmille kuitenkin, säälimättä.
Kipitin perässä, mutta hukassa.
Kunnes huomasin pilvet.
Tänään sellaiset pilven pallerot, hahtuvaiset, höttöset,
tulivat ihan lähelle
kuin silittelemään.
Ihan melkein yletin koskemaan.
Niitä oli paljon, kaikkialla, ympärillä,
niin hassuina,
etten enää sitten muuta jaksanut ajatellakaan.
3 kommenttia:
Mitä nuo alhaalla lähellä maailmaa roikkuvat hattaraiset pilvet ovat, kysyi tänään tyttöni:)
Pilvien koskettamisen ja ihmettelemisen päivä siis täällä ja siellä:)
Ole valmis, luki luinoin partiolaisvyössäni:) ja silti ei ikinä voi olla:) edes pilvien alla!
Voi hyvin♥
...siis Muinoin :)
tinttarus! Tytöllesi terveisiä, samaa ihmettä kummasteltiin siis! :)
Totta puhut...vaikka kuinka yrittäisi, pilvienkin alla! Kiitos, raskas viikko tässä meneillään, hakusessa hyvä mieli. Kiitos sinulle kun kävit juttelemassa!
Lähetä kommentti