perjantai 3. kesäkuuta 2011

Tuulet



pyörittävät maailmaa, merta,
vaativat vahvasti juuri nyt.
Pysyttelen maalla, piiloissa,
astun rantaan vasta illaksi,
kun hiljenevät yötä vasten.

Pidän kyllä tuulista,
kuuntelen niitä ja mietin merkkejä.
Nämä raivokkaat pistävät ajatukset sekaisin.
En saa otetta,
olen hämilläni.

Hiljaa, piiloissa.










4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Runoutta, Satu - älä anna tuulen varastaa kieltäsi.

Täälläkin on tuullut ajatukset uuteen järjestykseen, mutta se on tehnyt vain hyvää. Virkistänyt: voimaisa olo!

Tanja

Käsityönopettaja kirjoitti...

Hurjia on olleet tuulet. Ei voi kuin ihmetellä miten puut, ja ihmiset, niitä puuskia kestävät. Joskus on varmasti parasta piileskellä kovia tuulia :)

Jenni kirjoitti...

Tää on jotain niin banaalia sun runollisuuden rinnalla, mut arvaa mikä mulla tuli mieleen :

http://www.youtube.com/watch?v=nH3gheBxkEE

Kaipaus tuli tänään, kun eilen pikaisesti juteltiin.Olisitpa täällä.

Satu kirjoitti...

Tanja! Ajattelin sua tänä aamuna :), kiva kun kävit täällä. Ihanasti sanottu, en anna varastaa! Onnea voimaisasta olosta Tanja!! Minä odottelen sitä, tämä loppukevät vei mehut ja koitan tässä toipua. Voi hyvin!

Ope! Kyllä niin ajattelen, kun meinaa tuuli napata mukaansa...Pyörittää ihan villinä vailla järkeä, ei mistään kotoisin! :)

Jenni! :D Ihan super ihku, hihitin täällä ittekseni! Voi, niin tuli, jo eilen. Onneksi tapaaminen tiedossa :) ja katsotaan nyt minne tuuli kuljettaa...ainakin puhelinpalavereja täytyy pitää :)