että on vietetty koko päivä ulkona.
Nimittäin punottaa, mutta kyllä myös hymyilyttää.
Hyvä päivä, luuhattiin stadissa.
Mies kävi lenkillä,
me muut kannustimme ja söimme jätskit,
huomattiin joutsenet,
haikailtiin Lintsille.
Minä hengitin Helsinkiä,
vanhaa, hyvää maisemaa
ja lapset olivat auringosta villejä.
Löysin Katto-Kassisen majapaikan,
voi että miten iloitsin!
Tyttö tuumasi, että sehän on vain satua,
mutta voi,
niin olen minäkin!
4 kommenttia:
Mitenkäs me sinuhun tuo lenkkikärpänen istutettaisiin. Minäkin juoksin eilen samanmoisen lenkin ja vielä tänäänkin olen ollut aikamoisissa endorffiini fiiliksissä.
Satua ja tarinaa, sitähän sinä olet ihana!
Meilläpä asui ennen yläkerrassa katto kassinen niminen setä ja nyt Tyyris tyllerö alias lillerilalleri. Setä ei ole tyytyväinen sitten mihinkään, puuskuttelee vaan menemään lähes yhtä leveänä kuin pitkänäkin ja saa ihmiset pahalle mielelle kiukuttelullaan. Mutta satu, salainen ase saa hymähtelemään takanapäin. Kuka nyt Lillerilalleria vihaisi, kaikkihan muistaa miten kurjasti sen lopulta kävi.
Niinpä. Satu on paras ase arkea vastaan!Satu rauhan puolesta! Eläköön Satu!
Niin hyvän mielen teksti- selvästi hyvä luuhausretki!
Päivikki! Kyllä kuule se kärpänen pörrää ympärillä taas kun talvi takana. Kyllä mä vielä kans... hieno tunnelma noissa juoksuissa, kuinka mahtava olisikaan itsekin juosta...sinähän sen tiedät! kiitos, olet suloinen :)
Jenni! Hassu sinäkin siellä :D Naureskelen täällä ja kirjoittelen jo iskulauseitasi kylteiksi ja lähden tästä mielenosoitukseen, ihan vaan satumaisesti huvikseni, arkea kiusatakseni! :)
Merruli! Oli se, mikäs sitä luuhatessa, ihanassa auringossa, hienossa kaupungissa, parhaassa seurassa :)
Lähetä kommentti