kasvamista, voimakasta vihreää.
Runsas herneviljelmäni voi hyvin
puolalaisessa potassa keittiön ikkunalla.
Olen ylpeä näistä, uskotteko,
vaikka eivät appelsiinipuita olekaan.
Muistin taas, että pieni on tärkeää.
Pienten arkitarkkailu pitää minut hapessa.
Voimia sinullekin omaan arkeesi!
4 kommenttia:
Oi, eikö olekin mainio kukka-astia tuollainen potta?
Tuli nostalginen olo - mummulla roikkuu joka kesä omenapuun oksasta potta (tai pottu, kuten meillä päin sanotaan), jossa kasvaa apinankukkaa (tai lapinorvokkia, kuten meillä päin sanotaan).
Sait poskilleni muikean hymyn tuolla puolalaisella potalla:) Se on suloisin kasvatusastia ikinä♥
Pienien ihmettely on sitä suurinta!
Minulle on tämän täällä viipyneen viikonmittaisen vatsataudin aikana kehkeytynyt suhde valkovuokkoihin. Niihin tuolla puuvajan takana, joista muotoutuu aurinkoisella valkea meri ja pilvisemmällä joukko päänsänuokuttajia. Kuin minä nyt.
Ilona! Potta on ihan paras. Ostin sen vuosia, siis todella vuosia sitten Hietsun kirpparilta Hesasta. Rakas yhä.
Tinttarus! Pienet on parasta! Voi valkovuokot, minäkin näin niitä tänään ja ajattelin sua, toivon, että jaksat jo nostaa pääsi kohti tulevaa aurinkoa! :)
Ihana ilmaus tuo "puolalaisessa potassa ikkunalaudalla". Sai hymyn arkihuulille :)
Lähetä kommentti