sanoisin tällä kertaa NÖF
(kuten tyttäreni kommentoi ankeuksia).
Tykkään harmaasta ja vedestä ja arjesta,
mutta tänään kiusasivat meteli, hässäkkä ja epäreiluudet.
Mutta ei niistä enempää, menivät jo.
Keskityn kauniisiin ajatuksiin,
viehättäviin kuviin ja kuulen vain flyygelin sointia.
Niillä pääsee ankeuksien yläpuolelle,
korkeuksiin.
Voi vain hymyillen vilkutella hei!
(kuten tyttäreni kommentoi ankeuksia).
Tykkään harmaasta ja vedestä ja arjesta,
mutta tänään kiusasivat meteli, hässäkkä ja epäreiluudet.
Mutta ei niistä enempää, menivät jo.
Keskityn kauniisiin ajatuksiin,
viehättäviin kuviin ja kuulen vain flyygelin sointia.
Niillä pääsee ankeuksien yläpuolelle,
korkeuksiin.
Voi vain hymyillen vilkutella hei!
6 kommenttia:
Mitäpä ankeudesta, kun on matkallaan nähnyt kaikki tievarren hohtelevat lehtoniityt ja itse lähteensilmän, sanoo runoilija,
mutta minä vielä lisään siihen,
että kun on kuullut ja tavannut tuon pianistin ja saanut kokea ylevän tunnelman.
Hymy ja hei, Sinullekin, Satu! Tekstistäsi tuli mieleeni pätkä Seitsemästä veljeksestä: ”Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän retkutus käy laatuun, käypä se.”
Valoisia ajatuksia tähän viikkoosi. :)
Sari
Voi miten ihana kuva, tulee heti iloiselle mielelle, tosi kaunis!!
Jäin lumoutumaan kuvasta. Kaunis.
Ihana.
Kuvasi on kerrassaan hurmaava - tsehovilainen tunnelma :) Piti ihan uudelleen tulla sitä katsomaan.
Rva Pioni! Voi että, minä täällä hiljenen sanojesi edessä ihan täysin! Mahtava. Kiitos ylevästä tunnelmasta!
Sari! Kiva kuulla sinusta, olenkin ajatellut, mutta mitään en ehdi... Tuo on ihana pätkä, aina välillä sitä hoen itsekseni :) Retkutellaan menemään, kevättä kohti! Halaus!
himalainen! Eikö! Tyttö flyygelin äärellä oli niin lumoava. Tuntui, että upposin maailmaan, kun otin kuvan, melkein pelkäsin, että häiritsin, mutten kuitenkaan. Toimin hiljaa, salaa. Ihana tyttö. Kiitos sinä suloinen, siitä toisestakin, ilahduin niin kovasti!! Tuli hymy ja ilo.
Ilona! Voi Ilona, kiva kun poikkesit ja kiitos, minäkin lumouduin tuosta tytöstä.
omenaminttu! Oih, tsehovilainen, vau! :) Tule vaan, uudestaan, toistekin! Kiitos :)
Lähetä kommentti