maanantai 11. huhtikuuta 2011

Maata näkyvissä



jäät kiipeilevät joen laitamilla,
järvet siirtyvät pelloille.
Paperille ilmestyi akvarelli, yllätti sekin.

Ajatuksissa metsä,
arjessa valo,
käsissä keskeneräisiä,
toiveissa valmistakin.

Menen uniin,
annan veden viedä talvesta loputkin pois,
herään kevään tuoksuun.





6 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Nyt istuin minà alas ja luin monta postaustani. Kuitenkin ensiksi haluan kehua tuota tunnuskuvaasi. IHANA. Sitten sanon nauttineeni teksteistàsi ja kuvistasi kuin myòs asenteestasi elàmàsi tàhàn vaiheeseesi. Baci!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä järvi pyrkii tielle, jännityksellä seuraamme tulviiko yli..
Sanoit hyvin sen mitä tunnen: "käsissä keskeneräistä". Voisin tosin lisätä tuohon virkkeeseen vielä pienen aina-sanan.. :) Elämästä kun ei tule koskaan valmista.

Ilona kirjoitti...

Nyt minäkin vasta kunnolla tajusin bannerisi vaihtuneen. Tämä uusi on hieno. Tulee mummun matot mieleen, sillä on juuri tuollaisia harmaantuneita, kuluneita mattoja lattiat täynnä.

Satu kirjoitti...

Lissu! Sinä olet nyt aurinko, kiitos suuri sinulle! Arvostan sanojasi suuresti.

Käsityönopettaja! Aina on juuri se puuttuva sana, niin oikeassa olet!

Ilona! Rakastan räsymattoja, kuluneita, elämää nähneitä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Pidin tästä runosta paljon. Siinä oli paljon hienoa, kuten nyt järvien siirtyminen pelloille. Kiitos :)

Satu kirjoitti...

Kirjailijatar! Olen otettu, kiitos ja nöyrä kumarrus sinulle, sanataiteilija!