sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Piirtämisen ilo



löytyi pitkästä aikaa eilen,
kun piirrettiin elävää mallia.
Siinä on kyllä joku oma taikansa!
Miten antoisaa saada rauhassa keskittyä
mittasuhteisiin, vartalon ääriviivoihin, varjoihin.
Tutkia, hakea oikeita viivoja, korjata, tarkastella ja löytääkin.
Taas ajattelin samoin kuin ennenkin...
tätä pitäisi tehdä säännöllisesti!



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Osuvasti kirjoitat, tuli ihan omat opiskeluajat mieleen :) Olihan se hektistä, mutta myös niin vapaata ja ihanaa aikaa. Täynnä unelmia. Öisin tuli moni kurssiprojekti ja portfolio valmiiksi

Ilse kirjoitti...

Pitkästä aikaa täällä, ihanaa kun osasin tulla. :)

Sinulla on kaunis viiva. Minä tykkään tuosta hommasta kanssa, mutta sitä pitäisi tehdä, että se alkaisi sujua. Ei tule tehtyä, täällä kotioloissa. :)

Maria kirjoitti...

Steiner lapsien mammana ymmärrän ja iloitsen!Käden ja ajatuksen sekä kynän yhteys -sitä pitää toistaa ja toistaa...ja sitten kynä vie ajatuksen kuvaksi paperille...
olet taitava.Todella.

Johanna kirjoitti...

Niin pitäisi, säännöllisesti. Kouluajan jälkeen en ole elävää mallia piirtänyt kuin satunnaisesti, tosi vähän.
Olen monesti katsonut kansalaisopiston elävänmalliniltoja sillä silmällä, mutten ole saanut aikaiseksi. Ei meinaa aika riittää kaikkeen kaikista kivoimpaan! Nauti!!!!!!

Satu kirjoitti...

Käsityönopettaja! Hei, kiva kun poikkesit täällä! :) Sitä olen itsekin ajatellut, hektistä, mutta ihanaa! Kun vielä saisi keskittyä vain opintoihin, ettei tarvitsisi töissä käydä...Mutta toisaalta, koen itseni ihan onnentytöksi, mulla on ihan mahtava opiskelupaikka! Yöt ovat tuttuja :)

Ilse! Hei sinä, kiva että eksyit :) Oi kiitos, kaunis viiva kuulostaa niin hienolta, että taidan tämän nyt kirjata ylös itselleni, isoin kirjaimin! Ei, kotioloissa ei kyllä tule piirreltyä, ei muuta kuin pakon edessä.

Maria! Totta, toistoa, sitä tarvitaan ja paljon. Voi Maria, en sentään, en tällä alueella, mutta lämmin kiitos sanoistasi! Mielestäni onnistuin työssä, tällä kertaa, mutta tuntuu ihan tuuripeliltä.

Johanna! No niinpä, ei riitä, ei. Kyllä minä kuule nautinkin, voi että, niin paljon kaikkea huisin kivaa!