sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tänään olen ihmetellyt



miten joku jaksaa hiihtää 30 km...
tai jotkut vieläkin enemmän.
Mieheni ja isäni jaksoivat,
minä ihmettelin ladun varrella
ja aurinko lämmitti taivaallisesti!


4 kommenttia:

Päivikki kirjoitti...

Minäkin jaksoin ;D
jaksoin eilenkin!
Miten sinuun tämän kipinän iskisin?
Kun hiihdon jälkeen olo on niiiin poikki,rääkätty ja taivaallinen!

Omenaminttu kirjoitti...

Minäkin ihmettelen. Minä hiihdin tänään 10 ja minulle se on paljon se.
Hyvää tulevaa viikkoa Satu!

tuike kirjoitti...

Heips! Minunkin pitäisi lähteä hiihtämään, kun vihdoinkin on suotuisat kelit, mutta tässä istun koneella....

Pitkästä aikaa lueskelen blogeja ja sinullakin oli paljon uusia päivityksiä, aivan ihania asioita olit kirjannut muistiin. Ihania kuvia myös.

Koulusi vaikuttaa todella kiinnostavalta, minulta on sekin mennyt ihan ohi, missä opiskelet vai onko se salaisuus? Ainakin todella kiinnostavia tehtäviä sinulla, monipuolisia... Minuakin kiinnostaa taas opiskelut, kun olisi mahdollisuus pitää vuorotteluvapaa. Lähinnä kiinnostaa kuvataiteen ja tekstiitekniikoiden yhdistäminen ja valokuvaus.

Oikein ihanaa kevään jatkoa ja intoa opiskeluun - onnen nainen, kun sinulla on mahdollisuus tuohon!

Satu kirjoitti...

Päivikki! Niin sinä tietenkin!! :D Kyllä, uskon mahtiolotilaan, mutta mulla on hiihtämistraumat koulusta, enkä nytkään kokenut kipinänkipinää ladun varressa. Sen sijaan olen huippu hyvä esim. laskiaispullien syömisessä, nopea ja tehokas. ;)

Omenaminttu! Vau, kymppi on paljon, uskomatonta! Onnea siitä ja ihanaa viikkoa sullekin!

tuike! Hei, kiva kun tulit :) Kiitos kauniista sanoistasi. Aloitin syksyllä työn ohessa ohjaustoiminnan artenomin tutkinnon Hämeen ammattikorkeassa. meillä on paljon kädentöitä ja tietenkin myös ohjauksellisia aineita, todella antoisaa ja mielenkiintoista! Olen todella onnen nainen, jo senkin suhteen, että pääsin sinne! Syksyllä olin aika epäileväinen, että miten tästä kaikesta suoriudun, työ, koti, opiskelu, mutta tässä keikutaan ja nyt en osaisi ajatella, että opiskelua ei olisi!! Rankkaa on todentotta, aikapula jatkuva, mutta antoisuus vie voiton kuitenkin. Suosittelen lämpimästi.