keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Mennään kevättä



jo niin vauhdilla!
Arkikin tuntuu kepeämmältä kuin aikoihin,
onko se maaliskuu vai valo vai oma avarampi mieli,
en tiedä, ehkä kaikki yhdessä.
Sekin, että lapset ovat viikon loman jälkeen kotona,
kaikki on taas niinkuin pitääkin,
vaikka huilikin teki hyvää kaikille.

Juoksen tästä keskiviikkoon,
maaliskuun toiseen jo,
ihmettelen valoa ja kuulen lintujen sirkutuksen.
Kuuletko sinä?


7 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Kuulen sirkutuksen.

On niin hassua, että minä olen jo täydessä keväässä, vaikka täällä vietetään vasta talvilomaa...

Eija kirjoitti...

Juu aamulla kuului sirkutus mukavati ja aurinko paistoi; aivan mahtavaa tämä kevät!

tinttarus kirjoitti...

Lintujen sirkutuksessa soi kevään läshestyminen. VAlo on ihmeellinen! VAloisuuden kasvaessa, sisin antaa oviensa aueta ottamaan siitä kajastuksia, joiden voimalla askeleisiin tulee kepeys. Kevät on ihan parasta terapiaa.

Auringonsäteitä päiviisi, Satu!

Merruli kirjoitti...

Kyllä kuuluu kiitos ja valo huumaa myös. Kevätkepeyttä askeliisi loppuviikkoon!

Ritva kirjoitti...

kiitos, hyvin kuuluu pihapuusta!:)

Linnea kirjoitti...

Kyllä kuuluu sirkutusta täälläkin! Ja aurinko innosti minut ikkunanpesuun :-)

Satu kirjoitti...

TSIRPTSIRP ja kiitos teille kommenteista!