Kuin olisi

jo viikon työt tehty, siltä tuntuu tänään.
Koulutyöt odottelevat tarttumista,
mutta kun on tarttumaton olo,
sellainenkin, etten olekaan vielä kunnossa
sen kovan flunssan jäljiltä.
Vaikka jo luulin olevani, lenkilläkin kirmailin,
mutta nyt on taas kurkku rouheana.
Ja kestovilu päällä,
yhtään talvituulta en enää jaksaisi sietää.
Onneksi aurinko on yhtä tarmokas kuin tuuli,
tiedän kumpi vielä voittaa, hah!

Ajattelen käsitöitä, kaipaan ompelua.
Meillä pienen kodin iso huonejärjestelyprojekti päällä,
ompelukone on ollut vailla pöytää,
mutta pian saan sen paikalleen,
isomman tytön kanssa samaan huoneeseen.
Tyttökin jo kyseli, saako sitten ommella koska vaan.
Lupasin jättää pinon ommeltavia odottamaan.
Neulon huivia, tyynyn virkkaus kesken
ja jo haaveissa seuraava.
Oikeastaan haluaisin virkata kevättakin.
Ehkä joskus jonakin toisena keväänä.

Nyt toivon viime viikon kepeyttä takaisin, kiitos!