tiistai 9. elokuuta 2011

Niin paljon uusia tuulia





tällä viikolla täällä meillä.
Alkuja, uusia ihmisiä,harjoittelua, tottumista, jännittämistäkin.
Lomaluopumista lapsilla, arki-iloa minulla.
Onneksi on paljon vanhaakin, mistä pitää kiinni,
mihin voi taas tarttua, jo valmiiksi tuttua. 

Selätin erään paniikinkin,
tai no, mies sai järjen päähäni, taas kerran.
Nyt kohtuullinen rauha mielessä
syksyn suhteen, sen, että miten kaiken ehtii.
Palaan taas siihen ajatukseen, että asia kerrallaan.
Muistaisinko nyt kauemmin kuin viikon? Toivottavasti.

Saatiin hääkutsut postiin.
Kirjoitettiin kuoret kynttilänvalossa parvekkeella
eräänä vielä kesälämpöisenä iltana.






 

6 kommenttia:

Laura kirjoitti...

tuttu tunne...millään ei haluais päästää kesästä irti kun edessä on syksy ja sata tuhatta asiaa. mutta aina ennenkin kaikki on lutviutunut...
hyvää hääsuunnittelua!

Helmiainen kirjoitti...

Hääkutsut parvekkeella kynttilänvalossa. Huoh!. . . =oD

Ihanaa loppukesää ja hykertäviä hääsuunnitteluja!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Syyskesä on aina uusien tuulien aikaa. Osin haikeaa, mutta osin ihanaa ja raikastakin. Tähän vuodenaikaan jaksaa innostua.

Ihana lukea hääkutsujen teosta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi, on sulla hyvä mies!

Mulla tämä paniikki vain kasvaa kasvamistaan, eikä taida helpottaa ennen kuin saan jotain tehtyä. Eilisen makasin mahataudissa - juuri kun olin aikonut saada niskalenkin kouluhommista. Tänään palauttelin sentään jo tehtävänantoja mieleen. Kai se tästä, kaikki ajallaan - tai vähän myöhässä! ;)

Syksyn tuoksu nenässä,

Tanja

Ritva kirjoitti...

jotakin vanhaa ja uutta jotakin lainattua ja jotakin sinistä :)
iso halaus sulle!

Satu kirjoitti...

Laura! Hei, kiva kun tulit visiitille! Lutviutuu taatusti, tavalla tai toisella :) Oi kiitos, aika ihanaa tämä suunnitteluaika!

Helmiainen! Kiitos, kivaa tämä onkin, ideoita pukkaa koko ajan lisää, niinkuin mulla aina, viime metreillä ja parhaat kai niin, ettei enää ehdi toteuttaa :) Sinulle myös hyviä elokuun hetkiä!

Katja! Kyllä, uusia on ihana aloittaa, kun saa vaan ensin vanhat tehdyks...Kiva, oli myös ihana saada ne postiin!

Tanja! Jotenkin kuitenkin, myöhässä ainakin. Saas nähä kuin muijan käy, ehdinkö palauttaa ennnen ensi viikkoa ne uupuvat kirjalliset...heh, heikolta näyttää. Syksyn tuoksua täytyykin nuuhkia, jotta jaksaa ajatella tärkeitä :)

Ritva! Niih! Rutistus!