torstai 24. helmikuuta 2011

Värit





ovat vallanneet mielen tällä viikolla.
Laskeutuivat paperille mielestä,
lapsuudesta tähän päivään.
Värikäs on tieni,
kirjavat ovat ajatukseni,
keltainen on lapsuuteni väri
ja siinä on kaikki,
ilo, aurinko ja loputon kesä.

Keltaiset lehdet leijailivat pöydälle
hiljaisessa kodissa hämyisenä iltapäivänä.
Neulon hetken vielä värikästä
ja aamulla lähden kouluun
oppimaan lisää väreistä, muodoista,
luonnostelusta ja piirtämisestä.
Rottinkia aion punoa iltamyöhälle,
jollen sitten jää väreihin ja pensseleihin ihan kiinni.

Mikä on sinun lapsuutesi väri?



10 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Se oli auringon valo asfaltin yläpuolella-loistava kangastus meren pinnalla-se tuoksui pihakaupan ranskanleivälle ja isän malborolle- väri valkoinen aivan maidonhohtoinen.Lapsuuteni väri.

Ritva kirjoitti...

vaalea keltainen. ja harmaan koko kirjo.
mutta se miltä se sisälläni tuntui on rubiinin punainen.

värit on kumma juttu.

Eija kirjoitti...

Värjäillen tämän päivän ja tiettyä vihreää koitan saada lankaan aikaan. Keltainen väri voittaa:)

Rva Pioni kirjoitti...

Lapsuuteni väri:
Kelta-pinkki pallollinen äidin tekemä housu/takki asu.
Housujen polveen kaaduin heti reiän. En ollut niitä ketterämpiä.
Toinen oli puna-oranssi reikäleipähame ja toppi.
Harmi ettei niitä ole enää!

Anonyymi kirjoitti...

Keltainen oli ensimmäinen koulureppuni. Se ei ollut malliltaan hyvä, mutta värihän siinä oli tärkeintä. Vaikken enää keltaista käytä vaatetuksessa, huomaan sen kuitenkin heti. Nykyään pidän paljon oranssista.

Mirva kirjoitti...

Jotenkin vahvasti tulee mieleen ruskea, ruskea ja sen sävyt vaaleista tummiin, kun ajattelen lapsuuttani ja katselen lapsuuskuvia. Kellertävän ruskea anorakki, rumanruskeat froteehaalarit, tumman ruskea sohva ja ruokapöytä. Ruskea taitaa olla äitini lempiväri.

Sinun kuvissa on ihanan herkulliset värit, mutta niitä en muista lapsuudestani. Toivotaan, että lapseni sitten muistaa omastaan!

Pikkusisko kirjoitti...

Ihanan pirteitä värejä sinulla siellä. Nopeasti ajateltuna minunkin lapsuuden väri on keltainen, juuri tuon ihanan ainaisen aurinkoisen kesäpäivän takia.

Huopamuori kirjoitti...

70-luvun lapsuuden väri vaatteissa ja sisustuksessa oli ruskea-keltainen-oranssi- akselilla.'
Maailmankatsomuksellinen väri oli puna-vihreä, mutta mikä olikaan sieluni väri? Jotakin hyvin hentoa ja epävarmaa- ehkä vaaleanpunaista tai hennon vihreää.

Linnea kirjoitti...

Se on ehdottomasti syvä keltainen. Äiti maalasi 70-luvulla meillä kaksi makuuhuonetta keltaiseksi.

Satu kirjoitti...

Maria! Oi mikä ihana muistelo, kiitos, kaunis!

Ritva! Miltä se sisälläni tuntui... Niin juuri, värit on tosi kumma juttu! Kiitos.

Eija! Keltainen on tarmokas, varsinkin tähän aikaan vuodesta! Vihreälle toivotan kuitenkin onnea! Kiitos.

Rva Pioni! Moni väri liittyykin niin vaatteisiin, ihania muistoja sulla! Kelta-pinkkipallollinen on houkutteleva! Minä muistin tota värityötä tehdessäni yhtäkkiä punaiset koristennarini, ne oli ihanat! Kiitos sinulle!

Anonyymi! Keltainen ja oranssi ovat vahvoja. Mulla oli vihreä koululaukku, muistan sen laukkukaupan ja kuinka se oli ihan huippu hieno, pakko saada. Ja tallessa on yhä :) Kiitos.

Mirva! Ruskeaa muistan minäkin, mutta vain paikoitellen, ei niin vahvana kuin kirkkaat värit. 70-luku oli aikas ruskea. Sinun lapsellesi taitaa syntyä värikkäitä muistoja. Kiitos.

Pikkusisko! Niin, jotenkin aina oli kesä tai ainakin se oli hirmu pitkä. Me vietettiin keltaisessa talossa viikonloput ja ne kesät, nukuin keltaisessa kerrossängyssä, makuuhuoneen lattialla oli keltainen matto... Kiitos.

Huopamuori! Miten hieno ajatus, muistelo! 70- luku oli todella tarmokkaiden värien aikaa :) Kaunis tuo ajatus sielusi väristä...Kiitos.

Linnea! Sinäkin elänyt keltaisessa maailmassa! Valoa ja vahvuutta! 70- luvun tenavat. Kiitos.