perjantai 18. helmikuuta 2011

Kirkastuu







täällä hiljaksiin.
Sohvaan olen pesiytynyt
ja koittanut pysyä tolkuissani.
Ajatukset yhä karkuteillä,
kirmailevat kai valon kanssa kilpaa pakkasessa.


13 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Paranemista toivotan! Lepoa ja hiljaista.
Halaus.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Pikaista paranemista ja voimaantumista. Näillä pakkasilla on ihan hyvä käpertyä sohvalle, mutta toivottavasti talviaurinko ilahduttaa!

tinttarus kirjoitti...

Äidilläni on usein tapana sanoa: katso nyt sitten ettet vilustu/ etteivät lapset vilustu. Katsopa sitä nyt sitten, kun flunssa tulee, kun tulee.
Luokseni ei ole löytänyt nyt kun olen oppivaisten pikkuisten pärskeiltä suojassa.
Voimistumista, paranemista ja pikaista taudin turjakkeen karkottamista osallesi. PAkkasen paukutellessa on ihan hyvä luvan kanssa lojuskella sohvan sylissä peitto korvissa. Kupposia kuumia ja pikkuisen suklaata, eikö?!
Toivottavasti kirkastuminen jatkuu vauhdilla!

Linnea kirjoitti...

Sohvapesä on hyvä ajatus. Kiitos vinkistä!

pikkujutut kirjoitti...

Toivotaan, että olotila kohenee.Paranemista.

Pikkusisko kirjoitti...

Paranemista ja hyvää viikonloppua sohvapesään!

Ritva kirjoitti...

pikaista paranemista!

lämmintä teetä ja villasukkia viikonloppuusi- halauksin!

Anonyymi kirjoitti...

Toivotaan, että pakkanen vie pöpöt mennessään! Paranemisiin...
Jaana

Maria kirjoitti...

Hyvä kun alkaa kuulua jo parempaa♥

Satu kirjoitti...

Nina! Lämmin kiitos! Tuntuu jo, että alan nousta tästä. On kyllä ollut kovin tauti ikinä.

lumiomena! Talviaurinko on ollut niin kaunis sohvan pohjaltakin kurkisteltuna, onneksi se on ollut joka päivä kylässä. Kiitos sinulle.

tinttarus! Kiitos, tänään taas hippusen kirkkaampaa, ihanaa! Tämä taudin turjake on ollut kamala, vielä ei muut perheen jäsenet ole sairastuneet, ja niin toivon etteivät sairastukaan, lapsilla alkoi loma ja ovat lähdössä isovanhempien luokse. Pikkuisen suklaata maistelin eilen, nam. :)

Linnea! Ole hyvä! Mulla jo sellainen irtautumisvaihe menossa, en ikävöi pesää juuri nyt :D On kyllä kroppa jumissa, huh.

Pikkujutut! Kiitos, kohenee onneksi. Ja kahvia join tänä aamuna, muistin hienon kuvasi!

Pikkusisko! Kiitos sulle, pesää tuulettelen ja hiljaksiin tässä puuhailen, illalla oli kuumetta, toivon, ettei enää tänään.

Ritva! Kiitos! Teetä on kulunutkin, hunajan kera ja villasukkia todella tarvitaan. En edes uskalla ajatella kylmyyttä tuolla ulkona...

Jaana! Kiitos sinulle! Luulisi, ettei näissä pakkasissa pöpöt viihtyisi...pitäisi roudata kaikki kamat parvekkeelle pakkaseen, mutta en tohdi nyt hypellä hyytävässä kylmyydessä. Kunpa lapset eivät vaan sairastuisi.

Maria! Kiitos ja niinpä, toivon, että tältä moni säästyisi. Ja minä olen sitten ainakin kymmenen vuoden flunssat tällä kuitannut, oli sitten virus tai influenssa, kuten lekuri sanoi, mä en enää halua mitään vastaavaa!

himalainen kirjoitti...

Otsikko kuulostaa lupaavalta :)

Kaikella on aikansa, ehkä ajatustenkin täytyy välillä olla karkuteillä, sitä varten tarvitaan ehkä myös sohva-aikoja.

Tykkään niin tomaattikuvasta, se on kaunis punainen ja pieni pilkahdus lautasessa kesää...

himalainen kirjoitti...

Hihii! Mepä ollaan oltu täällä samaan aikaan...

Satu kirjoitti...

Hei Himalainen, lensit tänne juuri oikealla hetkellä, ihan että tulit! Ajattelen samoin, luulen, että tarvitsin tätä tautia, ajatusten karkotusta, kehon täydellistä vajoamista, että oli pakko maata monta päivää, vaikka olikin niin kipeä olotila. Joskus on vaan pakko.

Minäkin jotenkin kiinnyin tuohon tomaattiin :)

Ihanaa lauantaita sulle sinne, voi hyvin.