maanantai 21. helmikuuta 2011

Taikaa ilmassa









Aamutaivaalla vaelsivat vaaleanpunaiset pilvet,
näyttivät hilpeiltä, kiehtovilta.
Ehkä nyt on Talvijuhlan aika,
pakkassäihkeessä.


Hangelta löytyi vastasyntynyt Talviperhonen.
Kunhan löytää säihkyvät siipiinsä,
voi liihoittaa omansa luo.
Kuiskaili kyllä, että aikoo osan matkaa mennä
vaaleanpunaisen pilven kyydissä.









8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit kuvat, jälleen kerran. Ja nuo perjantaiset - oi, mikä valo!

Minullekin kelpaisi kyyti vaaleanpunaisten pilvien päällä - juuri nyt, ihan minne vain. :)

Reipasta mieltä ja kipsin sulamista väritehtävän pariin!

Tanja

pikkujutut kirjoitti...

Perhosia, vaaleanpunaisia pilviä -niillä on hyvä aloittaa tämä viikkoa.

Ihanaista viikkoa!

Linnea kirjoitti...

Hi-hii. Hiiret siinä yhdessä lastenkirjassa pitivät Keskitalven juhlaa. Se ei ollut joulu vaan muut kekkerit.
Kaunista vaaleanpunaista.

HUVIlassa kirjoitti...

hmm... Kuulostaa romanttiselta. Juhlat tulossa...?

Huopamuori kirjoitti...

Mistä ihmeestä taiot nuo taian- ja sadunomaiset kuvat sekä äärettömän herkän tunnelman?
Blogisi on virvoittava pysähtymispaikka, kiitos siitä!

Satu kirjoitti...

Tanja! Kiitos kultainen! :) Pitää hypätä pilven päälle ja karauttaa vaaleanpunaisiin maisemiin! Toivottavasti pääset matkaan ainakin hyvin unin! Kipsi suli, työ päässä, katsotaan ehtiikö ajoissa paperille...nimim. minäkö muka viime tipassa?

pikkujutut! Minustakin, jotenkin kepein, pehmein aatoksin! Kiitos, samoin sinulle!

Linnea! Kiitos. Ei joulu vaan muut kekkerit kuulostavat hauskoilta! Nyt jos koskaan on aihetta talvijuhlaan, valkeassa pakkasmajassa vaaleanpunaisessa kajossa...

HUVIlassa! Oi, romanttiset juhlat olisivatkin ihanat! Romantisoin täällä aatoksissain vain :)

Huopamuori! Hiljenen sanojesi äärellä...Lämmin kiitos täältä sinulle, hymyilen iloisena! Mukavaa, että käyt luonani!

Anonyymi kirjoitti...

Hän saapui! Vahvoin siivin viimoista välittämättä. Ohi venäläisten lumenpudottajien, joiden tilaajaa kukaan ei saanut selville. Kaihoten katsoi keittiön ikkunasta sormenjälkien läpi jäävuoren takana siintävää leikkimökkiä. Sanoi asettuvansa siniselle ruutuverholle sitten, kun kesä tulee."Tulee" hän lupasi, kun tunsi epäilyksen kohmeisissa käsissäni.Ja minä uskoin.

Satu kirjoitti...

Kultainen Anonyymi! Oi, perille löysi, ihanaa! Arvasin, että kotiutuu hetkessä. Tulee, varmasti! :)