lauantai 22. toukokuuta 2010

Tulihan lauantai



vaikkei millään meinannutkaan.
Oli tanssia,
kantelekonserttia,
ruokakaupan tyhjennystä,
kiukuttelua,
vesi- ja raekuuroja,
mylvivää ukkosta,
märät hiekkaiset varpaat
ja onnellinen tyttölapsi,
kun sai sateessa juosta pitkin puistoa.
"Itehän sanoit, että pitää virkistyä!"
tokaisi hän,
kun kitisin hetkellistä märkää kylmyyttä.
Niin sanoin.

Puskasta pihistin pikkuisen oksan
kotiin maljakkoon.
Ehkä se sade virkisti ilman.
Ainakin toi minulle lauantain.

Tein persikkatortun.
Meillä juodaan huomenna
tanssikahvit.






7 kommenttia:

sade kirjoitti...

täällä on aina niin ihana käydä lukemassa tunnelmia. Osaat niin kivasti kirjoittaa ja kuvatkin niin kauniita.

Mirka kirjoitti...

Mukavalta kuulostaa teidän lauantai. Leppoista sunnuntaita koko perheelle.

Linnea kirjoitti...

Virkistävää. Pitäisikin tehdä persikkatorttu. Sanakin on niin mehevä...
Hyviä tanssikahveja teille! :-)

Marja kirjoitti...

Mmm, persikkatorttu kuulostaa niin hyvältä. :)

Ensimmäinen kuva kapeudessaan on yllättävä, virkistävä!

Maria kirjoitti...

Parasta arkea ja juhlaa Satu sinulla ollut!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tanssikahvit kuulostaa kivalta. Minäkin taisin tänään juoda sellaiset tietämättäni. Tosin ensin tanssin ja sitten vasta kahvittelin, olisiko pitänyt tehdä ne yhtaikaa?

Satu kirjoitti...

Sade! Voi sinua, kiitos hirmuisesti kauniista sanoistasi! Ilahduttavat minua kovin.

Mirka! Vilkas viikonloppu oli, olisi ollut vielä käyttöä sille leppoisalle päivälle... :)

Linnea! Kiitos, oli namit kahvit. Ja torttu hyvää!

Ilona! Kyllä, persikkatorttu kuulostaakin jo houkuttelevalta ja kyllä kahviväki tykkäsikin. Kiitos, kapea on kiva :)

maria! Sitäpä, ihan parasta. Sitten vielä tarvitsisi sen oikean lepopäivän kaiken jälkeen. ;)

Kirjailijatar! :) Niin meilläkin, tanssit ensin, sitten kahvit, voisihan jossain tilanteessa toimia yhtaikaakin... :) Ja totta, tanssikahvit kuulostaa kivalta, meille siitä tulee perinne, kun noita tanssijoita kaksinkappalein talossa on.