lauantai 15. tammikuuta 2011

Auringon kanssa samaa matkaa



ajelin kotiin tänään.
Huima valo, sellaista ei ole hetkeen näkynytkään.
Piti oikein pysähtyä ja ihmetellä,
hengittää hetki pakkasta, valon säihkettä, kauneutta!

Erään järven rantaan ehdin juuri siihen hetkeen,
kun taivaanranta vei auringon valoksi muualle.
Jäi hauras sumu ja
hento vaaleanpunainen hiljaisuus.





Kotimatkalla koulusta joka toinen lauantai
tekee mieli aina pysähtyä hetkeksi,
rauhoittua jonkin kauniin äärelle.
On tullut jo tärkeää huomioitavaa matkalle.
Että onko pienellä lammella sumu vai aurinko ympärillään.
Mahtaako maailman liikuttavin puumaja olla vielä paikallaaan,
niin huteralta kun näyttää.
Kurkin keltaista pirteää piparkakkutaloa,
se on varmasti elämää täynnä.
Ja hiljennän aina
väsyneen talon yksinäisten verhojen kohdalla.
Etten häiritse.

Metsien eläimiä ei tänään näkynyt teiden varsilla,
mutta matkalla Forssasta Somerolle
vastaan tuli sauna.
Traktorin kyydissä oli,
toivottavasti pääsevät perille kesään mennessä.



Huomenna on arpajaiset siinä puolen päivän jälkeen,
kun on valoa.
Olen tänään virkannut pikkuruisia
aurinkopalkintoja,
katsotaan keitä onnistaa!

Ja vielä ehdit osallistua!





4 kommenttia:

huopamuori kirjoitti...

Voi miten kaunista niin kuvat kuin teksti!

Maria kirjoitti...

Olen aivan samaa mieltä ylläolevan kanssa!Kiitos Satu♥

Anonyymi kirjoitti...

Kuvasi, ja luonto, ovat mykistävän kauniita.
Levollista sunnuntaita Sinulle.
Sari

Satu kirjoitti...

huopamuori! Lämmin kiitos! :)

Maria! Sinua, päivänsankari, myös lämpimästi kiitän!

Sari! Kiitokset, olet kultainen. Koitan tänään ottaa rauhallisesti :)