taittui pyöräillen
ja pelasti tämän viikon.
Synkkyys meinasi päästä valloilleen,
se sellainen arkisynkkyys,
ärtymys, kireys, totaaliuupu.
Lähdin aikaisin ja kamera mukana.
Ehdin pysähtyä pellon laitaan,
hypellä heinikossa,
huhuilla tammien alla
ja ihmetellä elokuisen aamun mieletöntä lämpöä.
Autoilijat taisivat ihmetellä minua.
Töissä olinkin virkeä ja tyytyväinen.
ja pelasti tämän viikon.
Synkkyys meinasi päästä valloilleen,
se sellainen arkisynkkyys,
ärtymys, kireys, totaaliuupu.
Lähdin aikaisin ja kamera mukana.
Ehdin pysähtyä pellon laitaan,
hypellä heinikossa,
huhuilla tammien alla
ja ihmetellä elokuisen aamun mieletöntä lämpöä.
Autoilijat taisivat ihmetellä minua.
Töissä olinkin virkeä ja tyytyväinen.
Muistin sen, mitä kesällä oivalsin.
Että pienikin riittää.
En tarvitse suuria.
En siihen, että päiväni on upea,
en todella tarvitse ihmeitä.
Enimmäkseen voin siihen itsekin vaikuttaa.
Uudella ajatuksella,
hauskalla mietteellä,
sillä, että katsonkin toisaalle,
jonnekin mihin en yleensä.
Eri kulmasta tai toisella asenteella.
Miten mieli raikastuikaan
tuolla matkalla.
Sekin oli pieni,
mutta sen voima oli huiman suuri.
Ja että tuon korennonkin tapasin!
Että pienikin riittää.
En tarvitse suuria.
En siihen, että päiväni on upea,
en todella tarvitse ihmeitä.
Enimmäkseen voin siihen itsekin vaikuttaa.
Uudella ajatuksella,
hauskalla mietteellä,
sillä, että katsonkin toisaalle,
jonnekin mihin en yleensä.
Eri kulmasta tai toisella asenteella.
Miten mieli raikastuikaan
tuolla matkalla.
Sekin oli pieni,
mutta sen voima oli huiman suuri.
Ja että tuon korennonkin tapasin!
13 kommenttia:
Ihana aamu ja viikon pelastus sinulla! Minäkin pyöräilin eilen töihin (se 35 km suuntaansa), mutta tällä kertaa ilman kameraa, kun en kuitenkaan malta pysähtyä niitä kuvia ottamaan... Mutta totta, arkisynkkyys (hyvä sana) meinaa puskea päälle heti arjen koittaessa. Mukavaa viikonloppua!
Satu, tuo on niin totta !!!
Mulla on nyt paussi kameran käytössä... ihana katsella sun kuvia!
Aivan ihanat kuvat!
Minulla alkaa arki ensi viikolla, viisaita sanojasi silloin muistelen!
Ihana työmatka. osaat ihanasti nauttia pienistä(=suurista) asioista. luonto on ihana voimanlähde. mullakin tässä lähellä yksi pelto jonka luokse kävelen lasten kanssa usein. sitten vaan katselen tuota maisemaa, hengitän syvään ja koko olemukseni hymyilee...
Viisas olet, kun osaat tuollatavalla ... Ja ihanat kuvat! tuli itsellekin sellainen raikas hyvä mieli.
Pitää itsekin pitää tuo mielessä.
Arvaa miksi luulin ensin tuota ensimmäistä kuvaa. Se oli jonkinsortin aamuinen hahmotusvirhe, mutta luulin, että se on räsymaton pää hapsuineen beigellä lattialla. niitä lintuja ihmettelin kun en huomannut linnuiksi vaan luulin jonkinsortin piikeiksi tai ompeleiksi. Kumma mitä silmä voi tehdä ...
Kiitos Satu .Tämä oli kaunista pohdintaa johon yhdyn sydämestäni.Pieni on suurta ja .Ja kaunein usein yllättää.Kuvasi ovat .Kauniit!!
Just noin se on. Pieni riittää. Ja korentoja näkyy ainakin täällä sen verran harvoin, että oikeastaan sen näkeminen on sellainen suuri juttu. ainakin minulle. kiva kun ehdit pysähtyä; hienoja kuvia. mukavaa syksyn alkua ja loppukesää. koitetaan pysyä tuossa mitä tekstissäsi kuvasit.:)
Voi mikä aamu.
Olen huomannut sen, että kun on ankea fiilis ja ei vaikka tee mieli lähteä edes koiran kanssa lenkille, niinn kameran kun ottaa mukaan niin se siivittää matkaa!
Kiitos muistutuksesta. Pienet asiat ja asenne voivat todellakin muuttaa päivän ihan toiseksi. Itsestä se yleensä on kiinni.
Pikkusisko! Kiitos, onneksi on nämä viikonloput! :) Sinä olet kyllä huiman reipas, en ikinä jaksaisi moista matkaa polkea, oma työmatkani on vain 8 km. Minäkin nyt ihan vaan päätin ja otin ajan pysähtymiselle, muuten kanssa vain viilettäisin eteenpäin. Tunsin itseni vähän höperöksi siellä heinikossa, mutta samalla hymyilytti. Parempi höperönä kuin kireänä viulunkielenä. Olet oikeassa, kyllä se synkkyys vaan meinaa viedä mielen mennessään, pakko välillä rikkoa mustaa mieltä.
Hyvää ja ilopilkahteista seuraavaa arkiviikkoa sinulle!
kata! Olen käynyt kurkkimassa luonasi, mutta paussi näköjään on... kaikki ajallaan! :) Ihana, että käyt katselemassa, mun kuvat tykkää susta. Ja totta on, vaikea vaan muistaa arjen riennoissa, mutta että edes joskus, opetellen. Halaus sulle Kata!
Omenaminttu! Oi kiitos, sinä kuvataituri! Onnea arkeen, lähetän iloista energiaa! Lempein askelin, kevein mielin, sitä toivon sinulle arkeesi.
sade! Kiitos kauniista sanoistasi. On se upea voimanlähde, ihan hämmentävä.Eikä paljon tarvitse luontoenergiaa, kun taas jaksaa. Ihana ajatella sitä, että lasten kanssa kävelette pellon laitaan. Rauhoittavaa.
aurinko ja kuu! Kiitos sinä ihana, sanasi lämmittävät kovasti. Mukava kuulla, että mieli raikastui, ihan niin minullekin kävi tuolla matkalla, töissä jaksoi kummasti. Työkavereita kyllä hymyilytti, kun selitin, että tulin puskien ja peltojen kautta. :) Nauratti tuo hahmotusvirhe!! Mutta kyllä, niinkin sen voi nähdä, oikein kokeilin! Niin on avara ihmisen mieli! :)
Maria! Kiitos sinä kultainen. Niin se on. Onneksi sen aina välillä huomaa ja muistaa. Pientä ja kaunista sinun arkiviikkoosi! Laitan sinulle paketin tulemaan. :)
Outi! Kiitos! Koitetaan, todellakin! Ei helppoa, eikä sitä voi jatkuvasti muistaakaan, eikä ehtiä, mutta että edes joskus. Huolehtia, että itse voi hyvin. Heinäkuussa, kun työt alkoivat ja oli vielä kepeää, eikä koko arki naaman edessä, niin silloin oli helpompaa. Nyt alkaa tapahtua täysillä, kaiket päivät hulinaa. Pakko ottaa hetkiä oman mielen hellimiseen. ja kun vanhaksi on tullut, niin ilahtuukin ihan kumman pienistä jutuista!
eilentänäänhuomenna! Kyllä, minullakin kamera on se paras virkistävä kaveri! :) Oli kyllä aamujen aamu.
Sinun mosaiikki-porras hurmasi minut täysin! Odotan jo kovin opintojen alkua, ensimmäisinä kädentöinä meillä näkyi lukjärjestyksessä olevan mosaiikkityöt, jes! Ovat kiehtoneet mua jo pitkään, itse en ole ikinä tehnyt. Vielä. :)
Kirjailijatar! Ole hyvä :) Niih, välillä vaikea tunnustaa, että todella, musta itsestä kiinni, useimmiten! Toisia helppo syyttää ja arvostella, mutta katsoa itseä ja omaa synkkyyttä peiliin...Hyvä välillä ravistella.
Arkiset irtiotot ovat ihan parhaita. Eivätkä vaadi välttämättä mahdottomia.
Tykkäsin näistä kuvista, ja noista edellisen postauksen myös. Se kirja varsinkin, ihana.
Ilse! Kiitos sinulle, ilahduin :)
Lähetä kommentti