Äitini on ollut virkkaaja.
Sellainen, joka teki nopeasti toinen toistaan upeampia
liinoja, verhoja, ihan mitä vaan.
Osasi lukea ohjeita
ja kehitellä omiaankin.
Virkkasi ohuenohuella langalla,
pikkuruisella koukulla
ja kaunista jälkeä.
Taisi virkata kyllikseen,
viimeisestä liinasta on jo aikaa.
Eilen selaili lainaamaani vanhaa virkkauskirjaa,
siitäkin oli monta ohjetta tehnyt valmiiksi.
No, sitten on tämä tyttö.
Tykkää virkata.
Paksulla langalla, tuhdilla koukulla.
Ohjeita ei ymmärrä,
no, ei edes yritä.
Laiskuutta?
Äidin antamat ohuet langat
ovat pitkään kummitelleet laatikossa.
Enhän minä sellaisista mitään....
Sen verran kuitenkin polttelivat mieltä,
että kolme kerää kaivoin esiin alkukesällä
ja pidin palaverin.
Okei, virkkaan kolminkertaisella langalla,
kakkosen koukulla
ja sitten ihan vaan ilman ohjeitten lukua, kiitos.
Virkkasin ja virkkasin,
hitaasti ja paloittain.
Kiinnyin niihin ohuisiin,
tultiin kavereiksi.
Tein satumaisen yksinkertaisen pitsiliinan,
kiinteitä ja pylväitä,
liinan halkaisija 30 cm.
Sopiva ensimmäiseksi.
Koukkuun jäin ja aion tehdä lisääkin.
Ja tämän tytön väri on jotain muuta kuin valkoinen.
Liina pesukoneeseen väripurkin kanssa
ja juuri oikea vihreä!
(luonnossa hieman syvempi sävy kuin kuvassa)
Hitaasti valmistui,
mutta siinä onkin virkattuna tämä kesä.
Kaikessa rauhassa
ja jokainen ajatus.
Vihreänä lipastoni päällä tallessa.
17 kommenttia:
kaunis!!
Ettà ensimmàinenkò liina? Ja noin tasaista jàlkeà. Onnittelut- odottelen jatkoa...
Hieno! Jäin virkkauskuvauksesi koukkuun :) En itse osaa virkata enää edes niitä ekaluokkalaisten tekemiä silmukoita, mutta sinun kerronnassasi on jotain niin viehättävää, että ymmärrän hyvin virkkauksen lumon.
Voi miten upea!! <3
On se vaan ihmeellistä, että toiset osaa virkata ilman ohjeita. Minä en osaa virkata edes ohjeilla.
Blogissasi aikakin pysähtyy ... ihana tunnelma! Otin eilen esille omat ohuenohuet langat...odottavat jotakin, uutta aikaako vaiko suurta kurpitsaa saapuvaksi...en tiedä. Mutta kiehtovat. Juuri niiden 6-12 numerojen koukkujen ja puikkojen jälkeen...
Kiitos Satu .Kesän kauneus,vihreys juuri tässä kertomassasi niin suloisesti.
Oi, hieno, ensimmäinen liina! Mahtavaa, että olet rohkaistunut koukkuilemaan ja noin kärsivällisesti virkannut kauniin liinan. :)
Itsekin olen aina haaveillut virkkaavani sängynpeittoja, verhoja, pöytäliinoja - ja päättänyt vielä joskus opetella. (Minunkin äitini on, samoin kuin Sinun äitisi, virkannut noita kaikkia jo aivan nuorena tyttönä. Olisi ilo osata jatkaa perinnettä.) Itse asiassa juuri eilen kävin ostamassa useamman ohuen koukun ja tänään lisää. Vielä pitäisi ostaa lankaakin, ja valita ensimmäiseksi työkseen tarpeeksi helppo malli... ;-)
Ihania virkkuuhetkiä!
Sari
Mahtisuoritus! Tuollasta liinaa minäkin voisin käyttää, pitseistä en piittaa.
Onpas kaunis! Ja ihana ajatus tuo koko kesä ... vähän haikea olo ehkä. Että kesä siinä ja kohta loppu.
Kaunis liina ja hienon värinen.
Jo vain kannatti aloittaa. Ohuet langat ovat kyllä kauniita, mutta vähän vaikeita. Itse en ole juurikaan pitsiä virkannut ja ilman ohjetta ei tulisi mitään.
mun mummuni oli kova virkkaamaan. muistan että koukku oli jatkuvasti kädessä ja se vauhti oli hirmuinen. ja koukku niin pieni että sitä koukkua hädin tuskin näki. katselin tänä aamuna hänen virkkaamiaan liinoja ja totesin etten itse pystyisi samaan
Nätti! Työ palkittiin :).
Mirka! Kiitos! Tollasesta minä tykkään, yksinkertaisesta. :)
Lissu! Voih kiitos, tasaisesta jäljestä kiitän silitysrautaa! :D Joo, jo vähän polttelee seuraava...
lumiomena! Voi että, kiitos sinulle, mukava, että jäit koukkuun! Ilahdutit minua nyt kovin!
sade! Noh, upeasta enpä tiedä, mutta iloinen olen, että valmistui, kiitos sinulle!
Kirjailijatar! Niin, mulla on kai joku ruuvi löysällä, kun en vaan saa luetuksi ohjeita, liian työlästä...välillä yritänkin ja aina joku mättää, etten saakaan tehtyä, kun en tajua...plääh. Pitäisi mennä ohjeidenlukukurssille :)
vilukissi! Voi sinua, kiitos kun niin kauniisti sanot! Kyllä minäkin nyt innostuin, aika innoissani olin kun tuon valmiiksi asti tein! Terkkuja sun ohuille langoillesi!
Maria! Kiitos sinulle, kaiken sen keskellä jaksat vielä kauniisti muillekin puhua. Olet ihmeellinen, Maria! Halaus!
Sari! Voi kiitos samoin sinulle! Olisipa mukava nähdä, mitä sitten saat aikaan. Kyllä minäkin sitä vanhaa pitsikirjaa selailin, että jos jotain kuitenkin yrittäisin, jotain hyvin yksinkertaista... :)
Hanna! Kiitti, voi että, kiva kuulla, että kelpaisi jollekin muullekin!
Aurinko ja kuu! Kiitokset,niin, hiven haikeutta ilmassa kuten aina elokuun lähestyessä, mutta sellaista hyvää haikeutta. Tässä kesässä on ollut paljon sellaista vahvaa, hyvää ja huonoa, että olen iloinen, että ne ajatukset on tuossa tallessa.
Eija! Kiitos! Tuo väri on ihana, olen paljon värjännyt samalla. (vaikkakin olisi ihana niillä luonnonväreillä päästä värjäilemään). Tuo liina ei nyt ohjetta kaivannut, kunhan ympyrää virkkasin :)
Soile! Juu, en minäkään, ikinä.
Ninnu! Kiitos, kyllä vaan! :)
Ihana liina!
Kauniisti sanottu ja ajateltu, että koko kesä tuossa liinassasi virkattuna.
Lähetä kommentti