sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kuin kesäuni














oli se ilta,
jolloin ystävä kutsui leivälle ja viinille.

Vaaleanpunaisessa talossa,
vadelmapihalla,
ruusujen ja pitsin ympäröimänä,
kesäillan lempeydessä,
viinä, naurua,
iloa ja surua.
Aidon, viisaan ihmisen seurassa.
Oleminen niin helppoa.

Siihen iltaan mahtui koko elämä.
Kiitos.




11 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

ihan parhautta. ja kauniit kuvat.

Ninnu kirjoitti...

Ah, ihanan oloista ja tosi kauniin romanttiset kuvat! Tykkään.

Satu kirjoitti...

Kauniin hempeät oli kesäisen unesi kuvat.

Linnea kirjoitti...

Niin kaunista; sanat ja kuvat. Melkein kuin olisi ollut mukana.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kaunis postaus. Kuvat ja teksti samaa maata :)

Pikkusisko kirjoitti...

Oi, että kuulostaa ja näyttää hyvältä!

Anonyymi kirjoitti...

Olet saanut viettää ihanan hetken ystäväsi kanssa - ja kirjoittanut siitä kovin kauniisti. :) Tuollaiset illat muistaa kauan ja ne kantavat pitkälle. Levollisia, raukean-utuisia kuvia.
Sari

villasukka kirjoitti...

Hempeää,niin kauniit on kuvat ja sanasi

Maria kirjoitti...

Sielua hyväilelevät nämä kuvasi Satukulta.Kiitos .

Satu kirjoitti...

Mirka! Sanos muuta. Oli oikea helmi se ilta. Kaunis kiitos sinä ihana! :)

Ninnu! Oi kiitos, romanttinen oli se tunnelmakin siellä, pitseineen ja ruusuinen, kesäillan lämpöineen. Jäi mieliin.

Satu! Kiitos, uni oli suloinen! :)

Linnea! Ihanaa, jos pääsit mukaan! :) Lämpimästi kiitän kauniista sanoistasi!

Kirjailijatar! Kiitos, tunnelma oli kohdallaan, silloin helppo kuvata ja kertoa :)

Pikkusisko! Oli se :) Leipänä oli suppilovahveropiirakkaa, jestas se oli hyvää.

Sari! Siinä illassa oli hyvä olla, ei huoltamurhetta, vaikka surumielikin oli, sellaista, mikä jää, ainiaaksi. Lempeää. Mukava kuulla sinusta! :)

Villasukka! Kiittelen täällä kovasti sanoistasi!Iloisena!

Maria! Voi sinä, kiitos, olet kultainen. Niin mietin sinua, usein usein ja parhainta toivon. Halaus!

Villilintu kirjoitti...

Niin kaunista, ihanaa että olet sen talteen kuvannut ja kirjoittanut.