lauantai 31. heinäkuuta 2010

Ehdin sittenkin






viemään äitini ja tytöt
Fiskarsiin kakkukahville.
Vaikka olen töissä,
silti ehdin
ja tuntui hetken ihan lomalta.

Töihin paluu on muutenkin sujunut lempeästi.
Kiitos lämmön,
kiitos lastenvahtiapujen,
kiitos miellyttävän rauhallisen kesätyöympäristön.
Muutenkin, kuin olisin saanut puhtia ja ryhtiä
arjen alkamisesta,
ja päiviin on mahtunut vielä täyttä kesää,
vaikka työ viekin osan ajasta.
Ei hullumpaa,
sitäpaitsi nyt on viikonloppu!

Ja se Fiskars,
siellä oli taas kaunista.
Oma maailmansa.
Ja kakku oli odottamisen arvoinen,
minulla tällä kertaa
aprikoosi-valkosuklaaherkku.
















Voisin tehdä pesän tuollaisen
vanhan ja viisaan tammen oksan kainaloon.
Seisoin kuitenkin vain sen alla,
sekin tuntui hyvältä.
Olin samoissa väreissä kuin nuo
tuoreet ja kuihtuneet,
ylläni Navettamekko.
Löysin sen viime kesänä kirpparilta,
maksoin huimat 50 senttiä
ja nyt vasta ekan kerran päällä.
Kuvittelin tekeväni siihen muutoksia,
mutta huomasinkin sen juuri noin
täydelliseksi minulle.




14 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Olisi ihanaa päästä kanssasi joskus kakkukahville Satu tuollaiseen mailsemaan!Hyvänmielen viikonvaihdetta sinulle oikein lämpöisesti!

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Niin ihanat kuvat ja värit ja matkanne! Ja on se mukavaa, kun elämä ei lopukaan töihin taas palatessa. Usein luulee, että kaikki sitten kaatuu päälle. Kuitenkin kesä jatkuu ja elämästä voi nauttia, vaikkakin vähän eri tavalla kuin lomalla.

Lissu kirjoitti...

Mukavaa paluuta kahdenkerroksen elàmiseen! Tuoko navettamekko tuossa alimmassa kuvassa? Jo on style lehmien ilo!

Mirka kirjoitti...

ooh mikä navettamekko! minäkin tahdon. ja fiskarsiinkin tahdon.

iloa viikonloppuun!

Satu kirjoitti...

Maria! Kuule, minustakin olisi hurmaavaa kahvitella kanssasi Fiskarsissa! Treffit ensi kesänä? :) Kiitos, tämä viikonloppu tuntuukin oikein erityisen hyvämieliseltä. Vapaapäivien arvo on huima kun käy viisi päivää viikosta työmaalla. Maanantaina minäkin otan vastaan uusia pienokaisia. :) Halaus, Maria kultainen!

Omenaminttu! Kiitos sinulle, se pieni retki oli tärkeä ja kaunis. Niin, tänä kesänä huomaan, ettei arjen alkaminen olekaan täys tyrmäys, vaan ihanuutta on ja ihan siinä työssäkin, ainakin nyt ollut. En tiedä näenkö nyt eri tavalla, kun lähden sinne opin tielle, niin, että muutos antaa voimaa jo nyt, vaikka mikään ei ole alkanutkaan vielä. Ehkä kuitenkin omassa mielessäni? Kesällä oli paljon raskasta mielessä, nyt jotenkin niin kevyt mieli, kun huoli poissa.

Lissu! Kiitos! Haa, style on juuri oikea luonnehdinta tuosta koltusta! Olisitpa nähnyt vanhemman tyttären ilmeen, kun puin sen päälleni! :Z Ei siihen voinut sanoa muuta kuin ammuu.

Mirka! Ihanaa, kiitos Mirka, olenkin iloinen, lenkilläkin kävin! ;) Unohdin jo koko mekkosen, mutta onneksi se tuli vastaan yhdestä kangaslaatikosta. Oikein hauska juuri nyt, siis nimenomaan hauska. :) Ihan oikeasti mukava päällä! Kannattaa tahtoa Fiskarsiin, oikein lämpimästi suosittelen. Melkein joka kesä poikkean. Tiedätkö, ajattelin sinua ja Porvootasi siellä. Minäkin rakastan Porvoota, siellä käytiin aina lapsuuskesinä ja nytkin yritän piipahtaa, vanhempani asuvat aika lähellä. Sitä ajattelin, kun sanoit, että menet sinne yksin uudestaan. Minäkin haluaisin vielä tuonne Fiskarsiin, yksin tai parhaan ystäväni kanssa. Että tiedän tunteen. Porvoolle terkut kun menet (vai joko kävit?)!

Irmeli kirjoitti...

Mäkin haluan Fiskarsiin ja haluan kans tuollaisen mekon -eikä tuo kahvikakkukaan pahalta näyttänyt:)

Muista viihtyä töissä! Ja ne opinnot, varmasti hauskaa tulossa!

Prisca kirjoitti...

Mmmm nam!
Ihanaa kuulla paloja töihin paluusta ja arjen järjestelmäällisyyden helppoudesta. Muista kaiken tuon kyllä, mutta eläisin niin mielelläni näin, kesälomalla, puolikin vuotta...

Villilintu kirjoitti...

Ihanaa mikä hyvän mielen reissu ja kuvat ja sanat ja ajatukset ja kaikki. Totisesti tahtoisin minäkin kanssasi kakkukahville ja vanhoja viisaita tammia kuuntelemaan.

Hauska sattuma, että juuri tänään mies kysyi aionko joskus mennä sinne Fiskarsiin, olen monesti ääneen suunnitellut. Ehkä reissu on nyt tehtävä. Porvoon olen löytänyt lähivuosina, oma tunnelmansa sielläkin, mutta kun liian monesti käy, ei taikaa enää näe.

Merruli kirjoitti...

Navettamekko on hieno ja hintakin kohdallaan.

On hyvä kuulla, että elämää ja kesäntuntua on vielä töihinpaluun jälkeenkin.

Fiskarsia olin suunnitellut tähän kesään, mutta ainakaan vielä ei ole sinne päästy, nuo kakut lisäävät houkutusta!

Linnea kirjoitti...

Navettamekko! Tuommoisen minäkintarvitsisin. Olen Pessyt ja pitänyt koko kesän yhtä Marimekon kesämekkoa. Toiselle olisi tarvetta...

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin voisin muuttaa puuhun asumaan. Se oli mukavaa.

Fiskars on kaunis paikka. Monen kesäretken kohde, vaan ei vielä ainakaan tänä kesänä, mutta onhan tätä kesää, vaikka työt ovatkin alkaneet.

Pikkusisko kirjoitti...

Olisikohan Fiskars minullakin ensi kesän ohjelmassa. Edellisestä käynnistä on miljoona vuotta. Siellä olen sentään joskus käynyt, mutta Porvoossa piipahdin tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Mukavaa viikkoa sinulle!

Satu kirjoitti...

Irmeli! Kyllä mä luulen, että viihtyminen jatkuukin, pääsen ihan pienien piiperöitten kanssa touhuamaan. :) Ja odotan jo ekaa kouluviikkoa...kolmen vkon päästä alkaa! Toivon, että Fiskarsiin pääset ja kakkuakin saat, mekosta en luovu! ;)

aurinko ja kuu! Todentotta oli nam! Kyllä mullekin loma olisi vielä maistunut, sitä ei käy kieltäminen...
On vain ilo huomata, että joskus itselläkin positiivinen asenne arkeen. Toki nyt helpottanut se, että ei ole vielä tarvinnut päivähoitoa tähän samaan ängetä.

Villilintu! Voi mikä sattuma! Mennäänkö? :) Tiedän tuon, ettei taikaa enää ole, huomaan sen kyllä, kun on monesti käynyt. Nyt oli ilo viedä äiti sinne, ensi kertaa.

Kiitos kaunnista sanoistasi, ovat tärkeitä.

Merruli! Totta, hinta mekosta oli oikein sopiva, en tinkinyt :) Toivon, että pääset visiitille Fiskarsiin, on viehko paikka.

Linnea! Se on kumma, kun yhtä ja samaa kiskoo päälleen...minäkin nyt vasta, kun helteet jo melkein karkaavat, kaivoin ihan kelpoja kesäkolttuja kaapin perältä. Toivon, että niillä pärjää vielä pitkään.

Kirjailijatar! On kesää vielä, kyllä vaan, ehtii yhtä sun toista, jos on vielä tarvis. Puu voisi olla oikein hyvä koti.

Pikkusisko! Kiitos, samoin sinulle!! Laitapa ensi kesän menolistalle! Minä kävin Porvoossa kesäkuussa, ihana se on edelleen, kun vähän vähempi ihmisiä olisi, sillai, että saisi rauhaisasti käyskennellä, ilman hässäkkää.

Mags kirjoitti...

Olen jo aivan ihastunut blogiisi, kuviisi ja teksteihin...
Harmikseni en löydä tätä blogia blogilistalta, olisi helpompi seurata!