paikallani,
keskityn olemiseen
ja huomaan ne asiat,
mistä minulle on iloa.
En huomaa tiskivuorta,
en kuule tyttöjen kinastelua,
unohdan pyykit koneeseen,
tomaattia voin kastella,
jos se oikein lurpsahtaa,
perunatkin saatan pestä ja keittää,
rakastan uusia perunoita
ja aion syödä ne tänään rauhassa.
Laitan kädet korville,
jos joku sanoo,
ettei ole mitään tekemistä.
Pitelen kirjaa,
virkkaan tyynyä,
ompelen jos huvittaa.
Tällaista tilaan täksi päiväksi, kiitos.
keskityn olemiseen
ja huomaan ne asiat,
mistä minulle on iloa.
En huomaa tiskivuorta,
en kuule tyttöjen kinastelua,
unohdan pyykit koneeseen,
tomaattia voin kastella,
jos se oikein lurpsahtaa,
perunatkin saatan pestä ja keittää,
rakastan uusia perunoita
ja aion syödä ne tänään rauhassa.
Laitan kädet korville,
jos joku sanoo,
ettei ole mitään tekemistä.
Pitelen kirjaa,
virkkaan tyynyä,
ompelen jos huvittaa.
Tällaista tilaan täksi päiväksi, kiitos.
5 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä. Rentouttavaa päivää <3
Minunkin pitäisi opetella noita asioita...
Kuusi tuntia olet nyt listaasi elànyt. Mitens menee?
sade! Kiitos. Rentoutus olisi nyt oikein paikallaan.
Annika! Ei ole helppoja juttuja äiti-ihmiselle. Opettelua se onkin, hassua, kuinka sitä pomppii eestaas ihan jo tapoihin pinttyneenä, vaikkei joka kerta joku olisikaan kiljumassa jotakin. Selkärangassa on levottomuus.
Lissu! :D Noh, tota, olen pessyt pyykkiä ja tyhjentänyt konetta, raivannut tiskipöydän, mies pesi ne perunat, mutta minä raastoin porkkanaraasteen, pelannut Monopolyn ja hävinnyt (virkkasin samalla, ehkä siksi se tappio), no nyt ompelukset kesken ja kirja oli 5 min kädessä, sitten piti sitä raastetta tehdä. Kai vois huonomminkin mennä. ;)
Tärkeintä on että yrittää.Eikö vaan ? nimimerkillä samaa harjoitteleva.
Lähetä kommentti