lauantai 6. helmikuuta 2010

Tämän tytön aarteita osa 1


Äitini neuloma kaulahuivi nukelle
ja rintaneulat



Äitini ompelema huivi nukelle
ja kukkaro


Nyt kun ikää on jo neljäkymmentä
tällä tytöllä,
on aika muistella menneitä.
Paljon vanhoja juttuja on tallessa,
nuo rintakorutkin olen ottanut taas käyttöön
ja voi miten vanhat, raikkaat värit ilahduttavat!
Nyt omilla tytöillä leikeissä
minun vanhoja tavaroita,
nukenvaatteita,
kirjoja...



16 kommenttia:

Pikkusisko kirjoitti...

Ihania aarteita. Noita rintaneuloja taisi olla myös kaulakoruina.

outi kirjoitti...

Ihanat värit. Ja hyvin olet pitänyt; näyttävät uuden veroisilta. Rakkaampia vain tietenkin. Omiani ei ole juuri säilynyt. Yksi nalle, yhtä vanha kuin minäkin.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Vanhat lapsuuden aarteet on ihania. Niin muistorikkaita.

Minua on viime kuukausina ruvennut aivan erilailla kiinnostamaan oman menneisyyteni tavarat ja valokuvat.

Johanna kirjoitti...

Se tuntui huimalta, kun oma tytär leikki minun nukketalollani, joka oli mökillä häntä odotellut jo kamalan kauan ja järisyttävän haikealta tuntui kuljettaa nukketalo taas jo takaisin parivuotta sitten....sinne maalle odottamaan taas seuraavaa leikkijää. Pakattiin kaikki pikkutavarat, huonekalut, astiat, peitot ja tyynyt laatikkoon. Seassa minun vanhoja ja tyttären leikkeihin hankittuja. Mahdankohan nähdä sen päivän kun ne sieltä taas leikittäväksi tuodaan, haluaisin kyllä.Se rupeaa kyllä sitten olemaan jo ihan tosi vintagea :D

Prisca kirjoitti...

Ihanat aarteet...Ja noin hyvässä kunnossakin...vahdi, että pysyvät kuosissa leikin tiimellyksessä, tosin leikkihän on niiden tärkein tehtävä...eikä säilyminen.

Prisca kirjoitti...

Ja oliko sulla siis syntymäpäivä vai?
Onnea jos!

sade kirjoitti...

ihanat rintaneulat! ja kukkaro myös. suloisia aarteita <3

Nina kirjoitti...

No jopas on hienoja aarteita, kukkaro varsinkin. Vau

Irmeli kirjoitti...

Jotenkin vaan niin seitkytluvun värejä...:)hait, V-housut yms. tuli mieleen.

Satu kirjoitti...

Pikkusisko! Oi, oliko?Samoja muistoja meillä siis!

Outi! Voi, nyt muistin oman nalleni! Sekin on jossain, tosin kaula auki, sen tiedän. Täytyykin kaivaa esille! Mulla paljon vanhoja, hamsteri olen ja äiti on säilönyt huolella.

Neiti N! On ne. Kyllä se kiinnostus herää aina jossain vaiheessa, sinulla varmaan kuitenkin ikää paljon vähemmän kuin mulla! ;) Minulla olisi hinku mummoni valokuvalaatikoille...

Johanna! Tosi vintage on huippua!! :) Ihana, että säilynyt ja säilöitte taas! Mun nukkekoti oli hetken ensimmäisen tytön käytössä, mutte sitten piti hankkia uusi, vanha ei enää kestänyt. Mutta huonekaluja 70-luvulta yhä tallessa!

Tuolla aiemmin kyselit opinnoistani, ihan vaatetusalan perustutkinnon, artesaanin, olen suorittanut. Olisi ihana jatkaa, mutta ei ole oikein varaa...

aurinko ja kuu! Kyllä, ovatkin olleet leikeissä ja kyllä ihmeesti kestävät. Ja juu, tammikuussa täytin pyöreitä. :)

sade! Eikös! On niin joku nostalgia-vaihe tässä meneillään!

sukkamieli! Kukkarossa oli sellainen ketjuhihna, mutta se on sitten jo jäänyt vanhoille teille. Herkullinen on minustakin!

Irmeli! Kyl vaan, eikä hassumpaa! :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Se on tosiaan hauskaa, kun lapsi leikkii omilla vanhoilla leluilla. Meilläkin on paljon minun vanhoja paperinukkeja, kirjoja, pelejä, pikkueläimiä, barbeja. Kivaa, että äiti on jaksanut jemmata niitä. Tulee oma lapsuus mieleen, kun katsoo lapsen leikkejä. Ja sukupolvien ketju tuntuu niin todelta.

Satu kirjoitti...

Upea porkkanahuivi ja muut aarteet <3
Tuntuu, että lapsetkin leikkivät eri tapaan 'vanhanajan leluilla' kuin näillä nykyisillä. Leikki vanhoilla tavaroilla on jotenkin arvokkaampaa, tai sitten se johtuu äidin valvovasta katseesta ;)

Paula kirjoitti...

Minäkin muistelin eilen kaikkia niitä vaatteita, joita äitini ompeli minulle ollessani lapsi. Ja kylläpä niitä taisi aika paljon olla! Joitakin tärkeimpiä on onneksi vielä tallellakin.

Linnea kirjoitti...

Tuo kukkaro ja keltaruskea frotee! NIIN oikeat :-) Ihana, että ovat tallessa.

Lissu kirjoitti...

Minulla on tuossa tyòpòydàn nurkalla nukke, jolla tyttàreni leikki lapsena. En ole aikonut siità luopua - vielà. Itselleni ei ole sàilynyt yhtààn oman lapsuuteni lelua, mità nyt metsàn tàydeltà kàpyjà ja pihojen kivià - muistuttamassa kulta-ajoista.

Satu kirjoitti...

Kirjailijatar! Olet niin oikeassa, samat fiilikset mulla!

Satu! Kyllä se on erilaista, ja esim. mun eräs vanha paita on ollut hirmu tärkeä tytöille, siitä mainitaan aina, että äidin vanha! :)

Paula! On ne äidit aarteita nekin!

Linnea! :) Kyllä, NIIN oikeat!

Lissu! Voi, ihanaa, tyttären nukke työpöydällä, niin lämmin mieli tuli! :)