tiistai 25. elokuuta 2009

Ihastuin



näihin viikonlopun hiljaisina vapaapäivinä.
Ihmettelin niitä joka valossa ja hetkessä.
Kaikessa rauhassa,
kotipiilossa.
Välillä sisältä kantautui
suloista kanteleen sointia...
Senkin kuulin, kun muuten oli niin hiljaista.




Sitten istuskelin sohvalla pitkät pätkät,
katsottiin miehen kanssa mm-kisoja
ja kudoin viimein oman Baktus-huivin,
viljapeltojen värisen.

Tykkään niin kovin tuosta langasta,
Silky Tweed Anttilan valikoimista,
rouheinen mutta pehmeä.

Pian saa ottaa anorakin käyttöön
ja huiville siihen
kaveriksi kukkanen.








Hetket kaksin ovat aarteita.
Kasvavat suureksi voimaksi.



5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit, taas kerran. Runokirjaasi sopisi sivujen väriksi musta...Käykö lapsesi kanteleen soittotunnilla?

Eija kirjoitti...

Kauniit kuihtuneet! Huivi ihastuttava:)

Nina kirjoitti...

Taas niin ihania värejä, että!

Maija kirjoitti...

Kivalta näyttää baktus!

Satu kirjoitti...

vilukissi! Totta, tykkään mustasta. Juu, aloitti juuri kanteletunnit, 5 v-tytär.

Eija! Kiitos sinulle! :)

sukkamieli! Oih, kiitos!

Maija! Eikös vaan! Ja KIITOS SINUN että sain sen aikaiseksi!