näihin viikonlopun hiljaisina vapaapäivinä.
Ihmettelin niitä joka valossa ja hetkessä.
Kaikessa rauhassa,
kotipiilossa.
Välillä sisältä kantautui
suloista kanteleen sointia...
Senkin kuulin, kun muuten oli niin hiljaista.
Sitten istuskelin sohvalla pitkät pätkät,
katsottiin miehen kanssa mm-kisoja
ja kudoin viimein oman Baktus-huivin,
viljapeltojen värisen.
Tykkään niin kovin tuosta langasta,
Silky Tweed Anttilan valikoimista,
rouheinen mutta pehmeä.
Pian saa ottaa anorakin käyttöön
ja huiville siihen
kaveriksi kukkanen.
katsottiin miehen kanssa mm-kisoja
ja kudoin viimein oman Baktus-huivin,
viljapeltojen värisen.
Tykkään niin kovin tuosta langasta,
Silky Tweed Anttilan valikoimista,
rouheinen mutta pehmeä.
Pian saa ottaa anorakin käyttöön
ja huiville siihen
kaveriksi kukkanen.
Hetket kaksin ovat aarteita.
Kasvavat suureksi voimaksi.
Kasvavat suureksi voimaksi.
5 kommenttia:
Kauniisti kirjoitit, taas kerran. Runokirjaasi sopisi sivujen väriksi musta...Käykö lapsesi kanteleen soittotunnilla?
Kauniit kuihtuneet! Huivi ihastuttava:)
Taas niin ihania värejä, että!
Kivalta näyttää baktus!
vilukissi! Totta, tykkään mustasta. Juu, aloitti juuri kanteletunnit, 5 v-tytär.
Eija! Kiitos sinulle! :)
sukkamieli! Oih, kiitos!
Maija! Eikös vaan! Ja KIITOS SINUN että sain sen aikaiseksi!
Lähetä kommentti