torstai 27. lokakuuta 2011

Vähän surullinen, yksinäinen







ja hyvin hiljainen parveke on meillä täällä.
Huomasin sen eilen,
kun kerrankin olin rauhassa kotona keskellä päivää.
Se on ollut unohduksissa monta viikkoa,
kaikkien juhlien, matkojen, kiireen ja syksynkin takia.
Tuuli oli vieraillut,
heittänyt pöytäliinan  metsäaarteitteni suojaksi
(aarteet olivat hääkoristeluja varten kerättyjä),
puutarhani (se yksi kasvi) oli jo luovuttanut,
sanonut kesälle hyvästit.
Toisen penkin alta löytyi kukkapurkki
ja toisen alta maata viistäen kukkapuska.
Sen nostin pöydälle, uhmakkaasti,
napsin vielä kelvolliset oksat sisälle maljakkoon.
Siellä se nyt töröttää pöydällä surkeana
mutta persoonallisena litteine kukintoineen.

Kunhan saan tämän köhäni kuntoon,
lupaan huolehtia surullisen parvekkeen talviteloille.
Ehkä samoihin aikoihin kun kelloja siirretään,
kun autoon vaihdetaan talvirenkaat
ja kaivetaan vielä paksummat takit ja kengät esiin.
Sitten on kesähuoneenkin talviuniaika.



 

5 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Olen tässä päivässä ollut kuin parvekkeesi kukka:) Roikottanut siipiäni melkein maassa. Kumman levollinenkin hetkittäin. Olenkohan oppinut olemaan sairaana?! Oppijoiden luo kaipuu kyllä. Kun palaamisen hetkessä tietää kaiken olevan tuokion sikinsokin. Mutta. Hyvääkin tässä pysähtymisessä, kun on voinut kuljettaa ajatukisiaan sanomatta sanaakaan. Vähän semmoinen retriittifiilis:)

Tykkään kovasti kuvistasi. Niissä istuu pienesti paljon♥

Paranehan!

tinttarus kirjoitti...

:) AJATUKSIAAN on se sana...

Annuli kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, mukava kuulla sinusta

Anonyymi kirjoitti...

Älä huoli, syksy on nyt! Itse en ehtinyt kesäkuntoon parveketta laittaa, ainoastaan äitini tekemän maton sinne laitoin, lasitettu partsi; masennuin kesän alussa, liian paljon menetyksiä ja HUPS, elämä voittaa! Sinulle Satu paranemista, kaihoisia muistoja lähimenneistä, ne ovat.... IHANIA,jotka eteenpäin KANTAA!Helinä

Satu kirjoitti...

tinttarus! Retriittifiilis on hyvä sana sairaslomatunnelmalle. Kunnes pesukone alkaa savuamaan ja yhtäkkiä onkin korjaaja talossa ja toteaa, että mennyttä on. Muuten jees :)

Kiitos. Ilahdutat sanoillasi! Parane sinäkin!

Annuli! Ole hyvä, kiitos samoin. Kiva kun piipahdit.

Helinä! Ihanaa, että elämä voittaa, se juhlaa! Lämmin kiitos.