tiistai 25. lokakuuta 2011

Rakastuin kaupunkiin







jo tämän kaiken takia.
Ei pelkästään se, että kaikki ympärillä oli matalaa
ja jotenkin kotoisasti lähellä,
vaan myös se, että kaikki oli niin rosoisen kaunista.
Niin, että voi olla sekaisin vanhaa ja uutta,
värikästä ja rumaakin,
mutta kaikki asettui sopuisasti yhteen. 
Me viihdyimme, ihan meidän kaupunki.
Heti ensi askeleilla.

Istuin vihreän, punaisen ja keltaisen oven edessä.
En osaisi valita kauneinta. 

Tänään mieheltä tuli viesti kesken päivän.
Nyt Dublinissa kuulema tulvii.
Tuli ihan huoli. Ja ikäväkin.
Meidän päivinä tuli noin kymmenen sadepisaraa.









9 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Oioi, yksi niistä kaupungeista, joihin olen aina halunnut. Joskus sitten :) Jännä miten hyvin vanha ja uusi voi sopia vierekkäin, sen näkee monisssa kaupungeissa maailmalla ja Suomessa vaan halutaan repiä pois kaikki vanha, ihan outoa. Värikkäät ovet on hienoja, mulla on joku ovi- ja ikkunafetissi, niitä on kiva kuvailla.

Prisca kirjoitti...

Voin kuvitella... Mutta mies vielä siellä..? Palaako kuitenkin pian? Ymmärrän ikävän ja huolenkin... Mukavaa loppuviikkoa.

Satu kirjoitti...

Kirjailijatar! Sama homma täällä, ovissa ja ikkunoissa on lumoa :) Niinpä, ja jossain vanha ja uusi vaan asettuu sopuisasti yhteen, olematta tökeröä. Mulla toteutui pitkäaikainen unelma tämän myötä. Haluan palata vielä takaisin, tutkia koko saaren...Ja nyt odotan jo innolla teidän Islantia :)

aurinko ja kuu! Ei, ei, ilmaisin huonosti asian, on mies kotona, yhdessä tultiin takaisin, mutta viestitteli töistä kun oli kuullut uutiset. Huoli kaupungista ja ikävä takaisin. Kiitos! :) Muuten mukavasti tässä menee, mutta oli jäätävä saikulle, 4 viikkoa yskää ja ääni hukassa.

tinttarus kirjoitti...

Täällä vingahtelee toinen äänetön. Ei kuulu pihahdustakaan,yskähdyksetkin kuin valaan vingahduksia, vaikken tiedä vinkuvatko ne ...?!

Tein hiljan surutyötä erään kauniin sinisen vanhan turkulaisrakennuksen takia. En ymmärrä miksi sekin piti repiä maan tasalle, jotta siihen saa nousta mitäänsanomattomannäköinenn uutuus joillekin taloksi.PAh.

Teillä on ollut suloinen loma♥
Sinä siellä rappusilla myös niin suloinen♥

Paranemista toivotellen ja ääntä takaisin odotellen...

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin minäkin :)

himalainen kirjoitti...

Ymmärrän niin rakastumisen. Ja juuri syksyllä tai voisi ehkä talvellakin, jotenkin semmoinen kaupunki. Jotkut kaupungit on semmoisia.
Sanon myös, että yksi niistä kaupungeista, joihin ihan ehdottomasti haluaisin. Tämä oli kiva pieni matka sinne, kiitos Satu!

Satu kirjoitti...

Tinttarus! Valaan vingahduksia! :D Toivottavasti kunto jo parempi ja äänestä edes lupaus! Mä sain just kuurin keuhkoputkentulehdukseen. Jos tästä tämä sitten taittuis.

Surutyön ymmärrän hyvin. Persoonallisuus katoaa, kun vanhaa puretaan pois.

Loma oli todella mainio, aika luksusta! ;)

Kirjailijatar! Voin uskoa. Mä jotenkin heti eläydyin ajatukseen talvesta ja kylmästä taikasaaresta...oih! :)

himalainen! Kyllä, juuri syksy koettiin oikeaksi ajaksi, ehkä sitten jos menisi ympäri saarta, niin se olisi kevät ja kesä, että näkisi kaiken huiman vihreän. Nyt oli niin kiva ja sopiva, tuulta niin, että tunsin hiuksissa Irlannin meren ja kylmä ja lämmin vuorotellen.

Ole hyvä. Laitan varmasti vielä kuvia, kun tästä pää asettuu siihen oloon, että matka on takana ja ajatukset löytävät taas oikeat reitit. Nyt tämä pahuksen tauti tässä, mutta onpa lupa lepoon ja paikallaan pysymiseen.

Kävin jo sun vaaleanpunaisen pallon luona, mutta mykistyin niin sen äärellä, etten vielä osannut sanoa mitään. Mieletön kuva!!

Anonyymi kirjoitti...

Heissan! Ihana Häämatka Teillä kaksisteen, mutta muutamien kanssa, odotamme sitä Hääpukukuvaakin!Paranemista! t. Helinä

Satu kirjoitti...

Helinä! Kiitos, tässä köhin keuhkoja pihalle parhaillaankin :) No voi että, joo, kyllä laitan kuvan vielä! :D Nyt on valinnan vaikeus, niitä on paljon. Voi hyvin!