Miten voikaan

kaaoksen jälkeen rauha pesiytyä mieleen
niin kivuttomasti?
Viime viikko meni sellaisessa pyörityksessä,
että meinasin pudota kyydistä,
tuntui, ettei mistään tule valmista,
en ehdi, en ehdi...
Tiedätkö tunteen?
Ja sitten, yhtäkkiä, kaikki onkin jo miltei kunnossa,
vielä täytetään jääkaappia pitkin viikkoa
ja kuusi haetaan aatonaattona,
siinäpä tärkeimmät tälle viikolle.
Kiiru ja stressi jäi viime viikkoon,
nyt saa rauhassa odotella,
nauttia hämärästä, kynttilänvalosta.
Töissä olen viimeiseen asti,
ei sekään nyt haittaa,
kun mieli on kiireetön, kaikki tässä hyvin.
Ystävät piipahtavat illalla,
lapset odottavat koulun päättymistä
ja minä juon teetä, hunajalla.