torstai 14. lokakuuta 2010

Siivet


löysin haaveilleni,
juurrutin elämäni paperille.
Sanoja,
kuvia,
paloittain paikoilleen.






Elämäni kartta mukana
lähden aamutuimaan koulutielle.
Puolikuntoisena yhä,
josko jo pian tervehtyisin.
Mukaan otan myös tuon pienen suloisen,
tytön itse tekemän,
sekä saumauslaastia.
Oma mosaiikkityöni odottaa koululla.


9 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Elämän juurruttaminen paperille kuulostaa hyvältä. Minäkin yritän aina sitä.

Maria kirjoitti...

Voimaa parantumiseen ja iloa viikonloppuusi Satu!

Ritva kirjoitti...

saumalaasteineen kaikkineen- elämän makuista!

Ritva kirjoitti...

ps. satumuru,
upeita posteja täällä - paljon!
mulla on nyt ollu niin kädet ja pää täys, etten missään ja mitään-
ei enää edes selittelyt auta- en vaan ennätä- pitäs varmaan reilusti pitää tauko. - aina sitä vaan itselleen selittelee että ehkä huomenna. tarkoitus kyllä olisi :)
voithan hyvin!

Linnea kirjoitti...

Elämän kartta mukana... aika hyvin...
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Johanna kirjoitti...

Koita nyt viikonloppuna levätä, että paranet.
Ihana pikkukätösten mosaiikkityö :)

Lankastia kirjoitti...

Tässä oli ihana tunnelma! Valoa ja hyvää sinulle!

Satu kirjoitti...

Kirjailijatar! Se olikin oikein hyvää, niin hyvää, että ihan villiinnyin siitä.

Maria! Nyt olen kunnossa. Ja viikonloppu oli hyvää vaihtelua.

Ritva! Voi, sinä kultainen, kiitos, olet kuitenkin selaillut postejani, kaikesta kiiruusta huolimati, kiitos! Välillä poissa, välillä läsnä, eikö niin. Minusta on ihana ajatella sitä, mitä kaikkea puuhastelet siellä. Nauti siitä ja muista pukeutua lämpöisesti :)

Linnea! Kiitos. Oli mukava mennä kartta kainalossa. Ei ollut eksymisestä pelkoa :)

Johanna! Nyt on tauti selvästi selätetty, viimein, huomenna arkeen ja töihin. Niin, 6-vuotiaan innolla ja vimmalla tehty!

Lankastia! Voi että, olipa mukava kuulla, kiitos. Sinulle myös, sellaista intohimoista tekemisen tunnetta :)

Villilintu kirjoitti...

Kaunista, kartasta tuli varmaan hieno. Sellaisen voisi taas itsekin joskus väsätä, en edes muistanut miten ihmeitä sellainen tekee, kun pysähtyy elämäänsä kartoittamaan. Kiitos muistutuksesta.