onnellisena muutaman päivän,
oli vapaata ja tautikin viimein poissa,
vähän luntakin, niin että tyttö sai miniukon tehtyä.
Oli tuulta, usvaa, aurinkoa
ja iltojen pimeys.
Se tuuli oli kotipihan puista vienyt viimeiset lehdet,
keltaisesta oli tullut harmaa,
pidän siitä, vaikka keltainenkin oli niin hyvä.
Maisema riisuutuu marraskuuhun.
Hengitin, onneksi.
Ajatus kieppui puitten latvuksissa,
mieli kirmasi lehtien kanssa kilpaa.
Roikun tiukasti siinä kiinni.
Sillä tämä arki yrittää muuta.
5 kommenttia:
voi näitä sun kuvias!
herkkuja kaikki!
taitaa olla mulla nyt uuden tietsikan osto edessä- arvelen, että kun suljen tämän kohta, niin se ei enää aukea.
ensi maanantaina olen lähdössä matkalle tyttäreni kanssa, joten ostan sen uuden koneen sit sen matkan jälkeen. halusin vaan, että tiedät :)
voi hyvin ja nauti luonnosta!
halauksin!
Hyvin sanottu, että maisema riisuutuu marraskuuhun. Juuri sellaiselta on tuntunut. Vaikka on puissa vielä vähän lehtiä. Marraskuussa kuuluukin olla paljasta. Onneksi olet parantunut.
Herkkä kuva.
Vai marraskuuta varten se maisema riisuutuu! Ja minä olin ihan unohtanut koko marraskuun, luulin kai että ikuisesti lokakuu. Niin paljon ollut tapahtumaa tässä kuussa. Mutta toden totta, niin se aika taitaa kuitenkin mennä eteenpäin, marraskuu ja kohta joulu!
Ihanaa syksyä sinulle!
Ritva! Ihanaa matkaa tyttäresi kanssa sinulle toivon! Voi sinua kultaista, kiitos tiedosta, arvostan sitä suuresti! :) Palaat sitten, kun uusi kone toimii ja kun ehdit, kaikkea hyvää siihen asti, lempeimpiä matkatuulia toivon!
Kirjailijatar! Kiitos. Minäkin olen tyytyväinen, että tauti poissa, oli niin raato olo... Kyllä, rakastan marraskuun paljautta, se sisältää varmasti saloja.
Irmeli! Oi kiitos!
Villilintu! Ihana sinä! :) Juu, marraskuu vielä ennen sitä joulua, mutta todella huimaa kiitoa mennään taas. Nauti olostasi!
Lähetä kommentti