on kaunis materiaali.
Olen hiljaksiin tykästynyt siihen, vaikka onkin kylmä ja kova.
Pidän kuviolaseista, värilaseista,
viinilaseista ;)
lasikoristeista, kauniisti valossa välkehtivistä.
Siltikään, lasi ei ole minun materiaalini,
ei sellainen käsiin sopiva, hyvän tuntuinen,
mukava työstettävä.
Siihen tarvitsen pehmeämpää.
Olen hiljaksiin tykästynyt siihen, vaikka onkin kylmä ja kova.
Pidän kuviolaseista, värilaseista,
viinilaseista ;)
lasikoristeista, kauniisti valossa välkehtivistä.
Siltikään, lasi ei ole minun materiaalini,
ei sellainen käsiin sopiva, hyvän tuntuinen,
mukava työstettävä.
Siihen tarvitsen pehmeämpää.
Koulussa tehdään tiffany-työ.
Tiedän, asenteeni on väärä, olin heti torjuva.
En pidä, en halua, ei kiinnosta.
Mikä tällainen opiskelija oikein on??
Missä on avara suhtautuminen, innokas asenne, haloo!
No, hain lasiliikkeestä keltaista ja vihreää kuviolasia, halpoja.
Muuta ei ollut saatavilla, en ehtinyt parempiin putiikkeihin etsimään.
Tykkään niistä kyllä, ovat vaan pirullisia leikattavia.
No, jos minä haraan vastaan, niin kyllä lasikin kyntensä näytti.
Tuo keltainen on minusta kevätaurinko.
Ja vihreästä tuli puunrungot.
Se aurinko kurkistaa runkojen välistä.
Suunnittelin työni isoista paloista,
siksi, että tiesin hermojen kilahtavan helposti.
Tykkään lasin leikkaamisen äänestä,
siitä, kun lasitrissa sirisee lasin pinnassa.
Leikkausjälki saa aikaan lasin molekyylien liikkumisen
ja lasia naputellaan ja taivutellaan,
jotta molekyylien liikkuminen lisääntyy
ja saa aikaan lasinpalojen irtoamisen leikkausviivan kohdalta.
Minusta tämä oli niin mielenkiintoinen asia,
että kun viime viikonloppuna kohtasin pienen mökin,
joka oli joutunut ilkivallan kohteeksi,
mietin kovasti säälien tuota rikottua lasia,
heti hajonnutta...
Sitä ei kukaan rauhassa naputellut,
eivät ehtineet molekyylit liikuskella.
Leikatut lasinpalat hiotaan vesihiomakoneella.
Se oli oikeastaan aika hauskaa ja rentouttavaakin,
sanoo opiskelija, joka vastusti koneita ja teknisiä työtapoja.
Nyt olen siinä pisteessä, että hiotut palat
olisi päällystettävä reunoista kuparifolionauhalla.
Sen jälkeen lasinpalat saumataan yhteen juotostinalla.
No se vasta näytti hankalalta puuhalta,
enkä siitä tinastakaan tykkää yhtään.
Saa nähdä tuleeko työ valmiiksi.
Tai pysyykö se kasassa,
myönnän, että mielenkiinnon puute
saa aikaan huithapelia työskentelyä.
Sen verran kuitenkin tästäkin innostuin,
että haaveksin pienistä, hiotuista lasinpalasista
keittiön ikkunassa sädehtimässä...
Se oli oikeastaan aika hauskaa ja rentouttavaakin,
sanoo opiskelija, joka vastusti koneita ja teknisiä työtapoja.
Nyt olen siinä pisteessä, että hiotut palat
olisi päällystettävä reunoista kuparifolionauhalla.
Sen jälkeen lasinpalat saumataan yhteen juotostinalla.
No se vasta näytti hankalalta puuhalta,
enkä siitä tinastakaan tykkää yhtään.
Saa nähdä tuleeko työ valmiiksi.
Tai pysyykö se kasassa,
myönnän, että mielenkiinnon puute
saa aikaan huithapelia työskentelyä.
Sen verran kuitenkin tästäkin innostuin,
että haaveksin pienistä, hiotuista lasinpalasista
keittiön ikkunassa sädehtimässä...
Oletko sinä työstänyt lasia?
Entä mikä on sinun suhteesi lasiin materiaalina?
Entä mikä on sinun suhteesi lasiin materiaalina?
13 kommenttia:
Olenhan minä työstänyt lasia ja suhde lasiin on hiukan sama kuin sinun... liian terävää... tykkään pehmeämmästä. Kädet oli täynnä viiltoja ja veri tirskui joka sormenvälistä, vaikka kuinka yritti varoa. Sain silti muutaman mukavan työn aikaiseksi ja joskus olisi kiva yrittää uudelleen. laitanpa yhden linkin aikaansaannokseeni lasin sulatuksella: http://posliinikukka.blogspot.com/2009/10/pakosta-lomalla.html
Sisko on tehnyt hienoja lyijylasitöitä, mutta minä en nyt muista tehneeni lasista mitään. Kaakeleita olen kyllä kirskuen katkonut ja peilejä särkenyt vasaralla. Ehkä lasinkin aika tulee joskus, mutta juuri nyt tuntuu, ettei se ole minun juttuni...
Muistatkohan kun kerroin juuri samasta ongelmasta..inspiraatio lasia kohtaan oli hukassa. Pääsin kansalaisopistolla työharjottelussa ilmaiselle kurssille, joten tietenkin menin. Ennen olin välttänyt lasiaiheisia kursseja. Siinä ehkä tökki aluksi se, ettei keksinyt lasista mitään järkevää tuotetta. Kun en halunnut mitään turhaa koriste-esinettä pölyttymään. Lasin säihke ja kiilto on ihana kuitenkin. Minä tein kurssilla koruja ja jonkun astian + ikkunakoristeen. Tiffanya ei kokeiltu ollenkaan - ja inhoreaktio on minullakin siihen . Tykkään vain jos olisi iso työ vaikka ovessa koko ikkunan peittämässä. Roikkuvat koristeet taas vaatii valoisan verannan tai lasipalatsin.
http://elinamnam.blogspot.com/2009/04/lasikurssilla.html
Varmasti kiinnostavaa oppia aivan uusia tekniikoita, siitä innostuu.
Minulla ei ole mitään suhdetta lasiin, ei materiaalina eikä oikein ehkä muutenkaan. Tai tykkään vanhasta lasista, vanhoista ikkunoista ja vanhoista juomalaseista, mutta muuten lasi ei ole koskaan oikein ollut tärkeä. Toisaalta voisin kuvitella, kuten sinäkin nyt, että kun sitä alkaisi työstää tai miettiä, siitä innostuisi. Löytäisi jotain omaa.
Se minkä väristä valo on lasin läpi ja miten lasi heijastaa valon eteenpäin, se on kyllä aina upeaa.
Erilaiset lasiesineet, viinilasit, maljakot, vanhat tölkit jne. ovat ihania. Lasi materiaalina sen sijaan on vieras minullekin. Hyvä ystäväni harrastaa tiffanytöitä ja hänet ovat vieneet mukanaan. Kirjoitit kiehtovasti eri työvaiheista, joten onnea uuden materiaalin löytymisestä!
Lasia en ole koskaan työstänyt, varmaan just siksi että se on kovaa ja sormet katkeaa jos hutiloi.
Pelkästään tauluja kehystäessä on välillä saanut kivoja palasia näpeistä irti....hutiloidessa.
Kauan sitten menin kansalaisopistoon metallikursille, tein muutamia kynttilälyhtyjä ja tuulikelloja, oikein hitsasinkin! Kuvittele hitsasin! Mutta siinäpä se olikin, että pelkäsin niitä laitteita, hirmuisia poria ja ties mitä.....räjähtäviä hitsikaasupulloja, vaikkei ne mihinkään räjähdelleetkään. Niin jäin sitten sieltä pois ja vaihdoin keramiikkaan ja sitten olinkin paremmassa ja sopivammassa paikassa.
Varmaan tuossa lasihommassakin on se taika, että malttia ja hissukseen...hellyyttelee niitä molekyylejä eikä yritä väkivalloin heti paikalla käskyttää.
Näytä sitten mimmosta tulee!
Minä olen kerran tehnyt yhden tiffany-lasityön. Ihan pienen, koska oli pakko. Kuului opintoihin. Kammosin sitä, mutta se olikin ihan mukavaa.
Pidän lasiesineistä. Taitaa olla ihan paheeni ostaa käsinpuhallettuja maljakkoja...
En ole koskaan kokeillut, mutta näyttää kiinnostavalle.
Voisiko tehdä jotain muuta kuin Tiffanyä?
Päivikki! Niin, jotenkin tuo vaikeasti käsiteltävyys on vähän luotaantyöntävää...ja toisaalta taas, kun leikkaus onnistuu, niin se vasta mukavalta tuntuu! :) Käyn katsastamassa, kiitos!
Pikkusisko! Mullakaan ei mitään suurta vetoa aiheeseen ole, vaikka hienoja töitä siitä onkin moni aikaansaanut. Kuitenkin jotain pieniä juttuja olisikin ihana tehdä...Kaakeli olikin ihan eri juttu, vaikka kova materiaali sekin. Tykkäsin ja tulimme juttuun.
elina! Muistan kyllä, hyvinkin, ja muistan ne kauniit korusi, sentapaisia voisin itsekin tykätä työstää. Tiffany ei iske, ja en sitten millään tykkää siitä tinasta...Uhosinkin kiinnittäväni ne jollain muulla konstilla...uhoni ei vain vielä keksinyt millä! ;) Täytyykin palata kurkistelemaan sinun korujasi.
himalainen! Minusta on tosi hyvä, että näitä uusia tekniikoita tulee vastaan, sittenpähän tietää haluaako lisäopintoja aiheesta vai jättääkö perusteisiin. Tiedä, mikä vielä omaksi osoittautuu...Meillä on ihan samanlaiset mieltymykset lasin suhteen :) Ja sinun lasilautanen siinä yhdessä kuvassa on niin kaunis. Rikkinäiset lasit, lautaset, elämää nähneet, ne ovat hurmaavia. Olen keräillyt rikkinäisiä viinilaseja jemmaan, haluan niistä vielä tehdä erään härvelin... :) Sinä, jaksathan odottaa, joskus on niin hidasta ihaniin sanoihinkin vastaaminen.
Lumiomena! Kiitos! Tämä lasityö on ollut kaikenkaikkiaan vaikea mulle, mutta jotenkin ajatuskin selkityi, kun kirjasi asiat tähän ylös. :) Kyllä, ne vanhat tölkitkin on hurmaavia! Ja voin kyllä hyvin uskoa, että lasi myös vie mennessään!
Johanna! Hui, kuvittelen vain, en ole ikinä hitsannut! :) Sinä rohkea! Ja oih, keramiikka, sitä olenkin monet kurssit työstänyt ja niin ihanaa on! Juu, huomasin, että lasia ei käsitellä hampaat irvessä, vaan ystävällisesti ja rauhassa, sitten voi sujuakin. Ja näytän takuulla JOS saan jotain valmista aikaan...jonkun tinakökön täynnä siruja... :D
Kirjailijatar! Se lasinpuhallus olisikin asia ihan erikseen...mielenkiintoista... Sama fiilis, kun on pakko. Mut onneksi jo positiivisiakin tuntemuksia aiheesta.
Minttumaari! Nyt ei voinut tehdä muuta kuin tiffanyä, harmillisesti. Mutta jos innostun muuten, niin ainahan voi kysellä ohjeita muunlaiseen työstämiseenkin.
Satu hei!
Voi minä olen hidas...
Kirje tässä pöydällä edistyy sana sanalta :)
Sellaista se välillä on, välillä olisi nopeampaa, jos sanoja ei tarvitsisi kirjoittaa... ei onneksi kiire mihinkään.
Oikein hyvää viikkoa sinulle, jokaiseen päivään hyvää.
Olitkin jo löytänyt lasiprojektini! Tiffanya kerran tein 15 vuotta taitaa olla siitä. koruja ja pienen ikkunakoristeen. tykkäsin kyllä siitäkin.
lasinkirskunnasta minäkin tykkään, mutta miten ihmeessä tuollainen kuviolasi suostuu suoran halkeamaan?!
Lasi on hieno materiaali, koita sitä sulattamista kun ehdit! Ehkä koululla on keramiikkauuni, jossa voisit kokeilla ensin jotain pientä? 800 astetta on hyvä lämpötila aloittaa.
Hivenen olen lasia leikannut, hieno on materiaali kylläkin, mutta totesin ettei ole mun juttu. Taidan pitää vain näistä pehmeistä materiaaleista. Kiva kun saapi monenlaista kokeilla, saa tuntumaa että mistä oikein itse pitää.
Lähetä kommentti