tepastellaan,
jokainen ikiomiin touhuihinsa
ja elämä asettuu arkeen.
Mieli ja keho täynnä kesäenergiaa,
lomavapaudesta luopumisen vaikeus
voitetaan sillä.
Turvallista matkaa
omille lapsilleni
ja samalla myös kaikkien teidän lapsille,
mihin tie sitten kenetkin vie.
8 kommenttia:
Kesästä luopumisen haikeus häivähtelee mielessä, vaikka nyt on ollutkin niin ihania päiviä, että tuntee levänneensä, silti en haluaisi päästää tästä lämmöstä vielä irti.
Me vielä jatkamme kesää,irti emme päästä kuin sitten joskus..
Turvallista syksyä!
Voi mikä liikuttava syksypostaus! Kuvakin on niin osuva. Kiitos käynnistä taas blogissani, kommenttisi ilahduttavat.
Ensimmäinen aamu, jolloin ulkona näyttää kylmältä ja syksyltä: sataa ja tuulee. Tuntuu oudolta, ensimmäinen ajatus oli, että miten sandaalien käy ja kesävarpaiden? Kuvassasi polunkulkija käveli kohti uutta aikaa, poispäin kesävarastolta, josta oli saanut ammentaa kehonsa täyteen kesämuistoja ja energiaa. Luottakaamme siihen! Katselin ostamiasi lankoja; tekisi mieli jäädä kotiin vain kutomaan ja kuulemaan sateen alulua!
Polkujen varsilla odottaa monta uutta asiaa. Niitä kohti hyvillä mielin!
ihana kuva. hieno teksti... <3
Haikeaa, mutta tavallaan mukavaa, että turvallinen arki taas palaa.
Hyvää matkaa kaikille!
Celia! Lämpöä juuri jään kaipaamaan, se on niin pieni hetki kun siitä oikeasti saa nauttia...
pikkujutut! Jatkakaa te suloisessa rauhassa nauttien! Kiitos!
Villilintu! Kiitos sinulle! Mielelläni käyn, tykkään. :)
vilukissi! Sade ja tuuli on ollut outoa. Tuntuu, että sandaalit, sortsit, pisamat, paljaat varpaat ovat lapsissa kiinni. Tiukasti. Niin, hiljaista puuhastelua sateessa...ah!
Lankastia! Kyllä, niin mennään. :)
sade! Kiitos :)
Linnea! Kiitos samoin! Niin, kaikella puolensa.
Lähetä kommentti