lauantai 8. elokuuta 2009

Iltavalossa










maalla joku hyppeli kameransa kanssa puskissa.
Voisin kevyesti jatkossakin hyppiä puskasta toiseen,
kuvata aamuvalosta iltaan saakka,
huomata perhosen ja sudenkorennon,
kuulla heinäsirkankin
ja upota luonnon sävyihin.

Arki kolkuttelee.
Huolta ilmassa...
etten ehdi nähdä ja huomata ja ihastua
pienistä,
että joku värisävy karkaa ohitse
tai luonnonkukka kuihtuu huomaamattani
kun kiiruhdan arjen keskellä.

Pitänee löytää tasapaino.




9 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Kivoja iltavalokuvia. Mikäs tuo alimmainen kukka on? Meilläkin niitä näyttää olevan, varmasti joku rikkaruoho, meillä kun ei muuta tällä hetkellä kasva :D

violet kirjoitti...

Toivon että pystyt arjen kolinasta huolimatta tekemään pieniä huomioita.
Tasapaino se olisikin kiva juttu, mullekin.

Finn kirjoitti...

The last photo pictures calmness itself. I have dreamed of it! :)

Lissu kirjoitti...

Viimeinen kuva seinalle, ja kiire haihtuu hiljalleen taka-alalle!

Mimmarna kirjoitti...

Taas niin osuvasti sen sanoit!
Olen tässä hölkkäämisen taas aloitettuani ajatellut juuri sitä kuinka hölkötellessä ehtii huomata ne ojan pientareella kasvavat vaatimattomatkin kukat ja huomaa kesän kulun ja kierron ihan eri tavalla.Ja tänään oikein harmitti kun kaksi kaunista perhosta istahti viereeni kun poimin vadelmia - eikä kameraa ollut mukana! Vaan siinäpä sain syyn vain nauttia tilanteesta eikä ikuistaa sitä! Toivon kyllä että sulla löytyisi aikaa siihen ikuistamiseen, niin hienosti sen teet :)

Lankastia kirjoitti...

Stressitöntä arkea teille toivon!
Kun on opetellut huomaamaan pieniä asioita, ne tulee huomattua myös kiireessä. Ole siis ihan luottavaisin mielin!

Ninnu kirjoitti...

Ihana tuo onkikuva!! Siitä tulisi upea kortti.

Satu kirjoitti...

Heli! Kiitos! Ihan varmasti rikkaruoho kun minun silmää miellyttää! ;) Joku ohdake tulee mieleen...?

violet! Kiitokset, minä toivon myös...Niinpä, kunpa tasapainoa olisikin myynnissä.

Finn! Me too!

Lissu! totta...hyvin suurennettuna!

Mimmarna! kiitos sulle! Minäkin olen juoksulenkeillä ihan samoja asioita havainnoinut, on se kumman rentouttavaa ja vapauttavaa tuo liikunta luonnossa...

Lankastia! Lämmin kiitos! Yritän...kunhan nyt alkuun päästään, eiköhän se tästä...

Ninnu! Kiitos sulle! totta...

kata kirjoitti...

Tauon jälkeen selaamassa blogiasi, ja voih miten kauniita kuvia! Tekstistäsi nyt puhumattakaan !!
Niin totta...