
mä olen palannut maan pinnalle,
herännyt jostain syvyyksistä,
jaksan taas tarpoa menemään!
Taisin herätä kunnolla viime yönä
kun virkkailin kaikessa rauhassa
pienen lampun valossa pienen pientä vihertävää.
Siitä lisää toiste.
Välillä oltava aatoksissa
vaikka se onkin rasittavaa.
Pakenevathan miehetkin luoliinsa.
Kun ne aatokset ja vaeltelutilat olisivatkin vain positiivisia,
mutta kun tuppaa käymään hermoon.
Kun ei tapahdu mitään, kaikki hommat seisoo.
Ei sillä, että koko ajan pitäisi saada aikaan.
Se aikaansaava olotila on vain useimmiten paljon ilahduttavampi.

Tänään olin ajatellut ommella.
Mutta pidimmekin tyttöjen kanssa siivouspäivän.
Ei kuitenkaan mattoja sateeseen viety.

Tunteja kului,
välillä tankattiin kekseillä ja piirtämisellä.
Huomasin vasta jälkeen
miten meidän hiiret keksejä nakertavat...

Se on kummallinen ilmiö
että kun siivotaan, niin homma jotenkin leviää
ja lopulta tuntuu, että kaikkialla muualla
kaaos lisääntyy ja touhut levittyy.
Miten teillä?
Saatko kodin kerralla kuntoon?
Meillä välillä levitettiin keittiön lattialle maalausvehkeet.
Piti maalata lahjapaperia
erästä pakettia varten.


Lopulta kuitenkin tuli lahjapaperi kuntoon
ja mummotkin ojennukseen.

Omalle pöydällekin mahtui taas puuhailemaan
ja monta kivaa lelua ja korua löytyi kätköistään.
Kelpasi Pikkutyttärenkin taas
leikkiä kirjastoa.



Ja se oli vasta tyttöjen huone, mikä saatiin kuntoon.
Huomenna tulee ihania vieraita
ja pääasia, että lapset mahtuvat leikkimään.
Äidit mahtuvat kahvittelemaan kaaoksenkin keskellä.