Kiitollinen!

Ihanat Kata, Maria ja Sade
ovat antaneet minulle hienon tunnustuksen,
lämmin kiitos teille kaikille!
Tunnustuksen myötä minun olisi tarkoitus kertoa
7 asiaa itsestäni ja laittaa haaste eteenpäin.
Koska pääni on tyhjä,
kertoisin varmaankin samoja asioita,
mitä jo tiedättekin.
Nyt haastankin teidät kaikki siellä
kysymään minulta sellaista,
mitä haluatte minusta tietää.
Olkaa hyvät, linja on auki!

Ja katsokaa mitä ihanaa myöskin olen saanut!
Ystäväni Ninnu
kävi meillä kummityttönsä synttäreillä
ja toi minullekin ihanan villaisen tuliaisen
sekä kauneimman opiskelutoivotuskortin ikinä!
Suloinen olet, kiitos!

Tuli syksykin

tämän viikon aikana,
nyt on kiire neuloa villasukat.

Aamulla varhain ajelin Hämeenlinnaan,
pysähdyin sinisen pellon laitaan,
lähdin ajan kanssa, niin ehdin.
Oli siellä kolme kaunista peuraakin, pellolla.

Mitä osaisin sanoa tästä viikosta?
En vielä oikein mitään.
Tärkein asia oli se,
ettei kannata ajatella kaaosta,
että keskittyisi yhteen asiaan kerrallaan.
Sitäpä tässä muutenkin on tullut opeteltua,
vähitellen.
Teen aikataulun.
Asia kerrallaan.
Pitäisi-sanan sijaan alan käyttää sanaa
teen.

Jatkossa lähiopintopäiviä meillä on
perjantaisin ja lauantaisin,
kuusi kertaa syyslukukauden aikana.
Ensi kerraksi vien laattoja ja luonnoksen
mosaiikkityötä varten.

Nyt on hyvä olla kotipesässä.
Menen tästä sitä sukkaa neulomaan.

Olen tänään murissut uhkaavasti

ja hieronut musiikin tahdissa
opiskelukavereitteni hartioita,
harjoitellut hengittämistä
ja pää edellä kävelemistä,
ryöminyt, nauranut ja esittänyt draamaakin.
Meillä oli koko päivä
kulttuuristen menetelmien perusteita.
Eilen olin pihalla
ja tänään löysin kartalle.
Huomenna menen kotiin yöksi,
kova ikävä jo.

Täyteläistä ja haastavaa.

Kuvassa kummipoika.
On leikkinyt vauvaa kanssani.

Sanaton

Olen pakannut laukkuni

ja lähden aamulla koulutielle.
Koko ensi viikon aloittelen opintoja,
poissa töistä, poissa kotoa.
Voin sanoa, että kyllä jännittää.
Ihan kaikki.
Mutta mieli on avara.

Laukku kuvassa on se,
minkä kanssa matkasin aikoinaan
ekalle luokalle.
Muistan, kun näin laukun kaupassa,
tiesin heti, että sen haluan.
Siinä oli pitkä olkahihna,
mutta se ei ole enää tallessa.
Kahva on ratkeamaisillaan,
muuten olisin pakannut tavarani siihen
tälläkin kertaa.
Tiikeripenaalin,
hienon uuden kansion välilehtineen
ja vielä tyhjine papereineen
sekä pikkuruisen muistikirjan
"tärkeitä ajatuksia varten",
sanoi mies, kun minulle kaiken tuon antoi.

Minä menen
ja kerron sitten teillekin
niistä tärkeistä ajatuksista,
mitä tuleva tuo tullessaan.

Minun kuva tytöstäni

jota tänään juhlitaan.
Täytti 6 vuotta jo aiemmin,
mutta tänään juodaan kahvit ja mehut
ja syödään jätskikakku.
Pörriäinen hän on,
tuulitukka,
pilkesilmä,
lämmin ja iloa henkivä tyttölapsi.

Äidin välillä vaikea pysyä perässä.
Meillä on erilaiset temperamentit.
Mutta ei se haittaa.
On hyvä saada uutta näkökulmaa
ja kuulla lennokasta ajatuksenjuoksua.

Viikolla sain omakseni
tyttöni kuvan minusta.

Tämä kesä

on ollut lentäväisten.
Olen ilahtunut niistä koivunsiemenistä,
jotka tekivät minusta puun.
Korentoja on näkynyt,
kauniita harsosiipiä.
Paljon, niin paljon perhosia,
keltaisia, valkoisia, kirjavia.
Erään pyöräretken tein sitruunaperhosten
kanssa kirmaillen, olivat ihan vallattomia!
Olen liian hidas perhoskuvaaja.
Yllä oleva on kaunein ottamistani.

Katselen kesäkuvia,
väreistä energiaa.
Olo kun on kuin kukkaraasulla.

HUOMIO!

HIENO ARVONTA
POSLIINIKUKAN PÄIVIKILLÄ!