Jos lapsi olisi kuumeeton, olisin töissä.
Mutta olen kotona.
Jos itse olisin jo kunnossa, lähtisin illalla lenkille.
Mutta yskin yhä.
Näin jo unta, että juoksin 10 kilometrin lenkin.
Se tuntui taivaalliselta.
Olen yskinyt viisi viikkoa, enkä siis ole liikkunut aikoihin.
Se on jotain muuta kuin taivas.
Jos marraskuu jatkuu näin lämpöisenä,
on ryhdyttävä toimeen ja
virkattava ohuen ohuesta vitivlkoisesta langasta
lumihiutaleita,
kun niitä ei kerran taivaalta saada.
Jos pesukone olisi kunnossa,
pesisin pyykkiä taukoamatta.
Nyt pesen pikkupyykkiä omin kätösin
pyykkivuoren kasvaessa tarmokkaasti huimiin korkeuksiin.
Jos kaipaa uusia tuulia,
avaisiko ikkunan
vaiko kokonaisen oven?
Entä jos tuulet ovatkin muita kuin lempeitä,
voivatko ne silti olla hyviä?
Jos pitää luukut kiinni, tukehtuuko kokonaan?
Valkoista
vai kirjavaa?
4 kommenttia:
Paranemisia teille molemmille! Ja oikeastaan pyykkikoneelle myös, se on aika oleellinen härveli lapsiperheessä.
No voi. Sitkeästi istuvat kiinni nämä syyspöpöt. Paranemista hiphoptytölle. Ja sinulle. Yskien minäkin täällä yksikseni kommunikoin. Miten se meni se "yksikseskös yskiskelet?" :)No juu.
Joko tai on niin monesti ja monessa. Availe ovia ja ota ne lempeimmät tuulet kasvoja kutittamaan. Hiljaa hyvä.
JA voi. Muistan kun täällä pyyksäkone sanoutui irti tehtävistään. Se vuori kasvaa hetkessä. Mahtaako mikään kasvaakaan nopeammin?!
Toivottavasti se masiina saapuu pian. Radiosta kuulin viime viikolla, kun joku Apulannasta totesi että kaikki kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Vähän kolahti.
Toivon niin, että tuulet lopulta veisivät jonnekin uuteen ja raikkaaseen.
Merruli! Kiitos. Kyllä tämä oma sairastaminen saisi jo loppua, enkä toivo muulle perheellekään yhtään pöpöjä enää. Odotellaan uutta konetta...
tinttarus! No ei varmasti. Kohta ei kylppärissä mahdu enää asioimaan, ohhoh.
J! No vasta ensi viikolla, pöh. Voi vitsi! Just noin, niinhän se on! Kolahti tännekin, kiitos tiedosta! Aloitin kuiskimisen tuulille, saas nähdä.
Lähetä kommentti