sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Paloittain




etenee syksy.
Viikko kerrallaan asettelen paloja paikoilleen,
sovitellen, kokeillen ja etsien.
Kun on monta asiaa, joiden täytyy toimia yhdessä,
on vain kokeillen löydettävä oikea aika ja paikka jokaiselle.
Rutiinit ja rytmit löytyvät hiljaksiin,
mieli tottuu ja elämä asettuu näihin raameihin,
millä nyt mennään.
Ainahan aikaa on liian vähän.
Pitää vain sitten oppia rajaamaan ja valitsemaan.
Ja yrittää nukkua riittävästi.

Minua on kovasti koulutettu tällä viikolla.
Työn puolesta pari päivää
ja sitten oli ne oikeat opiskelupäivätkin.
Paloittain kiinnityn sinnekin, pikkuhiljaa, huomaan.
Oli aika riemastuttavaa
hakata vasaralla laattoja palasiksi mosaiikkityötä varten!
En ole ennen tehnyt mosaiikkia
ja nyt voin jo kertoa, että kiinni jäin.
Oli muutakin antoisaa,
sellaista mikä sai pään taivaisiin.









Lähteminen on joskus vähän vaikeaa.
Sitähän sekin, hakemista,
kun asiat eivät ole vielä kunnolla asettueet,
mieli ei ole juurtunut muualle.
Mutta oleminen poissa on hyväksi,
avaa uutta, niin minulle kuin kotiväellekin.
Ja kun on ollut poissa,
kotiinpaluu on suurta juhlaa.



6 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Vasaralla irtiottoja, tuo on jäänyt minultakin kokeilematta. Ihanaista syyspäivää:)

Prisca kirjoitti...

Niin, tuo arjen sovittaminen ja sen tasapainon löytäminen onkin tehtävä sinänsä... onnea sen etsintään. Minäkin täällä yritän...
Mosaikkityöt on kivoja!

Päivikki kirjoitti...

Uskallan sanoa, että irtiotot on kovin terveellisiä! Sekä kotoväelle, että äidille... vaikka lujille se varmasti alkuun ottaa. Mutta kun huomaat, että pärjäävät ja saat kokea opinnoissa uusia tuulia, niin pian puhkut innosta muutaman päivän irtiottoihin.
Kyllä se siitä lähtee ja varmasti on sun juttu!!!

Maria kirjoitti...

Niin mukavia asioita sinulla ollut ja kyllä parasta parhaankin jälkeen on kotiin paluu!Hyvää tulevaa viikkoa sinulle -Satu kulta!

Satu kirjoitti...

Eija! Kiitos, nyt vasta onkin oikea syyspäivä, tasaista sadetta pitelee!

aurinko ja kuu! Niinpä, yritetään vaan... :)

Päivikki! Kiitos tsempistä, sinä siellä! :)

Maria! Kiitos, johan tässä tiistaissa mennään, hyvältä näyttää, toivottavasti sielläkin!

Vimma kirjoitti...

Minä myös haluan omalta osaltani kannustaa valitsemallasi tiellä: uskon, että se on oikea ja saat kaiken järjestymään. Sinussa on jotain ihmeellistä ja arvoituksellista, olet ihminen, jonka ympärillä aikakin tuntuu tarvittaessa pysähtyvän.