torstai 8. huhtikuuta 2010

Uutta ja vanhaa






on mielessä nyt.
Tuoretta, raikasta, kirkasta
vilahtelee ajatuksissa...
uusia käsitöitä,
mekkoja,
verhoja,
siivotut hyllyt,
päivitetyt paperipinot,
täydellinen puhtaus ja järjestys!
Askartelen,
luen,
neulon!
Valoa riittää
ja energia virtaa!

Niin.
Tulen kotiin
ja kohtaan
pyykkivuoren,
tiskikasan,
noin sata keskeneräistä käsityötä,
talviverhot,
täydet pöytäpinnat
(mihin lasken juuri raikkaissa aatoksissa ostetun kukkasen?),
ym. vanhat tutut.

Ei auta.
Myönnän, en ole mikään
superemäntä.
Tykkään järjestyksestä,
mutta en pysty sitä ylläpitämään.
Kodikasta,
sanoi eräs ystävä kuitenkin.
Ehkä teen uuden
Kodikkaan
taulun seinälle.
Mutta ensin raivaan jonkin vanhan pinon järjestykseen.
Sitten,
uutta.




14 kommenttia:

sade kirjoitti...

mulla on ihan sama. Mielessäni mietin kodin sisutusta, jotain pientä uutta kivaa. Mietin kuinka järjestän tämän kodin siistiksi. Tavaroille omat paikat. Huomaan etten koskaan pääse tavoitteeseeni vaan aina kaikki tasot täynnä tavaraa, hujanhajan kaikki. Elämää..

Mirka kirjoitti...

minäkin tykkään järjestyksestä, mutta elämisen täytyy saada ja voida näkyä! :)

kata kirjoitti...

Keskeneräisyys on vaan hyväksyttävä! Ja mitäs kivaa se olisikaan jos kaikki olis järjestyksessä eikä mihinkään uskaltais koskea ... ;)

Lissu kirjoitti...

Joku on joskus verrannut ihmisen pààtà pòytààn: Pàà on kuin pòytà, tyhjà (siis siivottu) tai tàysi. Kumpi on parempi? Oiskohan jossain sieltà vàliltà oleva pàà ihan hyvà vai pitààkò pààkin joskus puhdistaa kaikesta vanhasta? Filosofiaa ihan aamutuimaan. Heh, heh!

Päivikki kirjoitti...

Voi itku, sinä sieluni sisko... Olet lukenut salaa ajatukseni taas kerran. Mutta onneksi laitat ne ajatukset niin kauniisti "paperille"! ;D

Marja kirjoitti...

Minä tykkään järjestyksestä ja sen ylläpitämisestä, mutta mieheni ei niin välitä jälkimmäisestä, ei pidä sitä tärkeänä, joten omakin yritykseni käy välillä hyvin turhaksi.

Nimim. "Viikon tiskit tiskipöydällä, pyykit keskellä eteistä."

elina kirjoitti...

Kasoja kasoja kasoja kertyy vähän joka puolelle..ja se on ihan hyvä, tulee tehtyä jotakin kuitenkin. Ei niitä sieltä kaapeista muistais. (käsitöistä jos puhutaan, muusta en tiedä..).Meillä on jaettu hommia, astmaatikko ei voi imuroida, joten se on mun homma, ja pyykit. Toinen sitten tiskaa.Ei tarvi ite kaikkea hoitaa :D.

Mikä tuo ruskea kukka on? Sehän on jostain pensaasta, (josta itsekin jonkun oksan otin nyt talvella). Tiedätkö mikä se on?

Anonyymi kirjoitti...

Ihania haaveita (itselläni on kovin samanlaisia). Niin se kuitenkin kai on, että kotona täytyy näkyä elämisen jäljet ja meininki. ;-)
Itse olen monet kerrat ollut ostamassa lankaköynnöstä, mutta jättänyt kuitenkin kauppaan; tiedän, että kesällä kotini on kukalle liian paahteinen. Josko kuitenkin yrittäisin...
Ihana, kun maalaat tauluja seinillenne ja teet itse: se tuo niin kaunista kodikkuutta kotiin - kuten kukatkin.
Sari

pikkujutut kirjoitti...

No, just samasta asiasta kirjoitin.

Sinä teit sen vain niin kauniisti että karkoitit tuskaisen ahdistuksen epäjärjestyksestä.Kiitos :).

Satu kirjoitti...

sade! Sitäpä se, elämää. Enkä mitään täydellistä järjestystä haikaile, kun edes joku tolkku olisi. Että hetken pysyisi. Varmaan tiedät. :)

Mirka! Kyllä se näkyy, mutta vähän vähempikin riittäisi! :) Kun osaisi jonkinsortin ojennuksen pitää.

kata! Juu, en kestäisi sellaista kiiltävää neutraalia vähätavaraista kotia ollenkaan, mutta edes joku järjestys...Välillä hetkiä, että keskeneräisyys on sietämätöntä! Menee taas ohi. :)

Lissu! No juu, täällä pää ja pöytä ja kaikki täynnä...tarttis filosofoida kaik tyhjäks!

Päivikki! Siskoseni! Hyvä, että kanssakulkijoita ja -ajattelijoita on olemassa! :)

Ilona! Meillä taas tämä 5 hengen jengi saa sellaista täystuhoa aikaan, että siinä ei voi kuin pyöritellä päätään, vaik kuin haluais järjestystä taloon...

elinam! Kyllä meilläkin täällä pyörremyrskyssä kaik osansa tekee, ainakin joskus, mutta kaaos on ja pysyy.

En tiedä, leikkipuiston puskasta nyhdin oksan, kun näytti siltä, että puska olisi täynnä perhosia!
Kaunis, eikä ollut kamera mukana...

Sari! Täällä kyllä näkyy, kun joskus näkyisi puhtauskin ... :) Meillä tosi vähän kukkia, kun kissa nakertaa ne ja sitten mun viherpeukalo on ollut jumissa. Yritän taas vetreyttää sitä. :)

Pikkujutut! Lohdullista, että samassa liemessä ryvetään. Pahaksi päässyt, mutta ilmoittele heti, jos keksit ratkaisun ongelmaan! :)

Johanna kirjoitti...

Sitten kun saa ikkunat pestyä niin helpottaa, en vaan ole vielä saanut! Aika rankalla tavalla valo kyllä paljastaa, että talvi on myllätty pesässä tiukasti hui! Ihania päiviä kuitenkin tulossa....kun lämpenee ja voi tempasta räppänät auki ja heilauttaa luutalla hautomon pölyt pihalle, uudistumisen aikaa :)

Satu kirjoitti...

Johanna! ihanasti kuvasit...hautomon pölyt pihalle! Kauniisti ajattelet! Minäkin odotan, että saan parvekkeen kevätkuntoon, se on aina ilo laittaa! Ikkunanpesu on mun arka paikka, huh...vaikka raikastaisi kummasti!

Minttumaari kirjoitti...

Voi Satu - veit jalat suustani!

samaa ruljanssia täällä - nyt en edes uskalla katsoa keittiöön. Josko viikonloppuna sitten saisi nurkkia kuntoon.

Mutta ihan mieletön superemäntä olet kuitenkin, usko pois!

Satu kirjoitti...

minttumaari! Kiitos samoin, usko sinäkin! :) Sain eilen keittiön kuntoon, matot ja verhot ja sillai, kummasti piristää. Välillä tuntuu, että kaikki aika menee järjestelyyn ja raivaamiseen, turhauttavaa!