Veturitallissa

kävimme eilen tyttären kanssa,
katsomassa Steve McCurryn näyttelyn.
Hiljaiseksi veti.
Koskettavaa.
Syvää.
Vahvaa.
Ja ne värit,
lumosivat minut.
Tiibetiläinen vauva jäi sinne,
ja minun mieleeni.
Vaikuttava kuvamatka.

Kysyin tyttäreltä välillä
mitä mieltä hän oli.
"Ei nää oo kyllä ihan mun juttu", vastasi.
Mutta, tyttöni mun,
minä näin miten silmäsi kohtasivat kuvat,
miten katsoit Afganistanilaista koululaista silmiin,
minä kyllä näin.

Notkeaa viikkoa

teille kaikille!

Kuvassa pala tyttären maalauksesta,
jonka toi kotiin kuviskoulusta.

Löysin kalasoppalautasen

kirpparilta, tuollaisen vanhan Arabian.
Sellaiselta äiti tarjoili kalasoppaa,
sitä parhainta ikinä.
Neljä juomalasiakin löytyi,
niistäkin tuli lapsuus mieleen.
Ja tuo pussilakana,
se on niin iloinen.
Tekisinkö kesähameen...

Tuolla aiemmin värikästä huiviani
muutamakin sanoi vappuhuiviksi.
Ajattelin,
että kyllä,
tarvitsen myös vappukukkia rintapieleen!

Ei taivas tänään tiennyt

tarjoaisiko sadetta
vai selvittelisikö tuhkapilviä,
olisiko lempeä kesän lupaus
vai vaaniva talven muisto,
oli vain tarjolla sekalaista,
epämääräistä,
levotonta.

Pääkin oli levoton,
ei sumussa enää,
mutta sellainen, että kaikki rassasi.
Ei auttanut päätä nostaa sekaviin pilviin,
mutta ihmeesti silti pysyin selkärankaisena.
Sain kertoa väreistä.
Eräs viehtyi murretuista niin,
että voiko parempaa palkkiota työstä saadakaan.

Kotosalla yksi luopui
pitkistä hiuksistaan,
toinen kadotti tärkeimmän
jalkapallonsa,
kolmas tuli tanssitunnilta
posket hehkuen.

Pyykit ripustan aamulla kuivumaan.
Jos ehdin.

Viluinen sumupää

minä täällä tänään.
Aamulla leikkipuistossa
virkkasin penkillä,
mutta en kauaa,
kohmetuin täysin.
Kalsea tuulonen,
on täällä kyllä aurinkoakin ollut,
mutta niin kylmä.
Eilen satoi.

Olen loppupäivän piilotellut
peiton alla,
palellut,
nukkunut, lukenut,
hipsinyt jääkapille,
vältellyt kotitöitä kiitettävästi.

Samaan aikaan tyttönen
pyöri villinä tanssipuvussaan,
esitti kasvavaa kukkasta,
kirmasi ja nauroi,
huusi ENERGIAPÄIVÄ!
Vedin peiton tiukemmin ympärilleni.

Poika palasi futisturnausretkeltä,
oli yön yli,
nyt valtasi sohvan sääret verillä.
Lupasin paistaa pannukakun.
Kunhan suoriudun keittiöön asti
ja taion pöydän edellisiltä tyhjäksi.

Tarvitsisin viikonloppuun kolmannen päivän.

Täksi iltapäiväksi

pakattuna kassiin
kaavapaperia, lyijykynä ja viivotin,
virkkuukoukkuja ja lankoja,
muutama käsityölehti,
vielä lämmin suolainen piirakka
ja jääkaapista nappaan
mukaani viileän valkoviinipullon.


Mennään hyvässä seurassa pitämään
iloista iltapäivää!

Kevätkuplia kaikille!

Poikkeuksia

tavanomaiseen...

Violetti hämmentänyt.

Sokerittomuus tehnyt hyvää.

Pitkä värikäs huivi valmistui,
omaan kaulaani sen heitän.
Tytölle ajattelin,
mutta ex- pinkki tuumasi
"Toi ei kyl oo ihan mun värinen."
Ei munkaan,
mutta nyt on kevät!

Tänään menen töihin vasta kahteen.
Tein lapsille ruuan valmiiksi
ja kävin lenkillä.
Lemppari lenkkipolkuni
oli selvinnyt lumesta!
Olen liikkunut viikon aikana
enemmän kuin koko talvena.

Voi hih!

Tätä keväthuumaa!
Kun saa fillarin kanssa
lentää asfaltilla ja rahisevalla hiekalla
kilpaa auringonsäteitten kanssa,
vilkutella ojanpientareitten leskenlehdille,
hihitellä heränneille pelloille,
tajuta, että kohta,
siis ihan kohta lehdet puissa!

Kuplii,
nipistelee,
pulppuaa!
Energiaa täynnä
olen minä
ja maailma!

Kupliiko sinun sisälläsi
kevät?

Niin kuin kissa

otettiin rennosti eilinen päivä
ja tänään siitä vain muisto!

No,
lähden nauttimaan pilateksesta
ja huomenna onkin jo tiistai.

Mahtavan lämmintä viikkoa!

Aamurauhassa

oli hiljaisuus,
auringonvalo oranssissa keittiössä,
kahvia,
reseptejä,
kaksi tyttöä ja minä.

Valmiiksi tuli
lakumuffinssit,
suklaakakku,
kinkkupiiras.
Ja juhlat,
meillä 10 vuotias tyttö talossa.

Ihmeellisesti kaikki valmistui,
valossa ja rauhassa,
ilman kiirettä ja kireää otsaa.
Välillä osaan niinkin, huomaan.

Huomasin senkin,
että pyörylöitä onkin jo lähes
kesäkassillisen verran.
Yllättivät minut,
hassut.

Pientä mutta mieluisaa

on valmistunutkin.
Itselleni käsineet kevätkeleihin.
Tyttöselle iloinen lätsä.
Tammenlehtiä keittiössä.

Tammi on lempipuuni.
Mikä sinun suosikkisi on?

Uutta ja vanhaa

on mielessä nyt.
Tuoretta, raikasta, kirkasta
vilahtelee ajatuksissa...
uusia käsitöitä,
mekkoja,
verhoja,
siivotut hyllyt,
päivitetyt paperipinot,
täydellinen puhtaus ja järjestys!
Askartelen,
luen,
neulon!
Valoa riittää
ja energia virtaa!

Niin.
Tulen kotiin
ja kohtaan
pyykkivuoren,
tiskikasan,
noin sata keskeneräistä käsityötä,
talviverhot,
täydet pöytäpinnat
(mihin lasken juuri raikkaissa aatoksissa ostetun kukkasen?),
ym. vanhat tutut.

Ei auta.
Myönnän, en ole mikään
superemäntä.
Tykkään järjestyksestä,
mutta en pysty sitä ylläpitämään.
Kodikasta,
sanoi eräs ystävä kuitenkin.
Ehkä teen uuden
Kodikkaan
taulun seinälle.
Mutta ensin raivaan jonkin vanhan pinon järjestykseen.
Sitten,
uutta.

Kiitos

suloiselle Mirkalle
tästä ilahduttavasta huomionosoituksesta!

Litsis lätsis sumussa

hissuteltiin pääsiäisvapaat,
tyytyväisinä tuhistiin
vanhempieni luona,
maalla rauhassa.
Ei haitannut sade, ei sumu,
kukin nautti tavallaan
ja yhdessä.
Yksi leikki vesileikit ulkona,
toinen toiset leikit sisällä,
kolmas tutki pisaroita linssin läpi
ja äiti syötti ja juotti
ja sitten nukuttiin mahat pullollaan,
onnellisina.

Iloa

valoa
lämpöä
lepoa
vapautta
hilpeyttä
nautintoa

pääsiäiseen!