oli minulle vieras väri pitkään.
En pitänyt sen kylmyydestä,
en voinut ajatellakaan valkoista vaatetta ylläni,
valkoiset astiat ahdistivat
enkä ylipäänsä pitänyt koko väristä,
missään muodossa.
Opintojen päätteeksi pidimme
kahden luokkakaverin kanssa yhteisnäyttelyn,
jonka teemana oli valkoinen.
Kauhistutti.
Ajattelin, etten koskaan ikinä saa yhtään mitään aikaan.
Kuitenkin, hiljalleen,
löytyi kiehtovia kankaita,
valkoisia,
pehmeitä,
vanhoja verhoja,
inspiroivia,
valkoinen alkoikin yllättäin elää mielessäni...
Siitä syntyi monta juttua,
kankaita kertyi
ja tulin ystäväksi valkoisen värin kanssa.
Ihastuin sen puhtauteen, voimaan,
samalla kiinnyin lumeen, talveen, pakkaseen.
Näyttelyn nimi oli Lumiuni.
En vieläkään käytä valkoisia vaatteita,
eivät sovi minulle.
Mutta väriin olen kiintynyt
ja arvostan kovasti.
Lumiuni-puku
Talviperhosia
Halauksia Eija ja Heidi,
näyttelykaverit!
näyttelykaverit!
14 kommenttia:
Voi, täällähän on kaikkea kaunista! Ei sovi valkoinen minunkaan päälleni ja vähän vierastan sitä muutenkin, mutta kaunista siitäkin väristä saa aikaiseksi. Valloittava tuo lumiukko tuolla alempana!
Tuttua. Värit ovat mielenkiintoisia, joku on mieliväri ja toista ei siedä. Ja sitten kaikki voikin muuttua... hiljalleen...
Mutta valkoista minäkin pidän päälläni ainoastaan leikkiessä kummitusta:)
Valkoinen ei ole minun vaatevàrini, mutta kodin sisustuksessa se on SE vàri. Lumi on monenvàrinen, valosta riippuen. Eikà aina suinkaan kylmà. Jànnàà ettà se mielletààn kuitenkin valkoiseksi. Minàkin. Kun nyt luonnon valo alkaa lisààntyà, odotan mielenkiinnolla, mikà (kylmà)vàri 'liimautuu' minuun seuraavaksi: Musta kausi oli kauan ja meni. Samoin sininen. Viime vuosi oli vihreàà pullollaan... Joskohan seuvaana olisi lààmpòisià vàrejà. Pakkasen nujertamiseksi.
Minulla on kaksi valkoista paitaa ja yksi paksu villatakki, välillä tulee ihan kumma tarve laittaa valkoinen paita ja villatakki päälle, silloin kun tarvitsen jotain raikkautta tai pehmeyttä tai jotain keveyttä, en oikein edes tiedä mitä...
Usein olen haaveillut valkoisesta puhtaasta kodista, mutta tiedän, että minusta ei koskaan siihen ole, tulee liian kylmä olo. Pitäisi olla sitten aivan siistiä.
Lumiuni-pukusi ovat niin kauniita, juuri sellaisia kuin keveä valkoinen voi olla. Ihania.
Toivottavasti sinulla on tänä vuonna paljon aikaa toteuttaa suunnitelmiasi, tehdä kaunista ja hyvää. Tehdä itse.
Jestas tuota suloista pientä perhosta! :-)
Valkoista en minäkään osaa käyttää, mutta huomaan jotenkin kaipaavani valkoisia huonekaluja ja verhoja.Valkoinen tarkoittaa minulle keveyttä ja valoa ja puhtautta ja selkeyttä.
Rohkeaa ottaa aihe joka tuntuu noin vieraalta.
Upeita valkoisia vaatteita.
Päälleni harvoin tohdin valkeaa pukea, se tuntuu keräävän valovoimaisena kaiken huomion itseensä, korostavan kantajansa ominaisuuksia. Lisäksi se vaatii suurta itsevarmuutta, valkeaan ei voi pukeutua, jos laillani kokoajan pelkää sotkevansa vaatteensa ja niitä liki pakonomaisesti vähän väliä tarkastelee :)
Pikkusisko! Niinpä, ja varmaan kaikista väreistä, kun intohimo löytyy. Toinen peikko minulle on ollut violetti. Lumiukko on vanhemman tytön käsialaa, muovailuvahasta, se on mielestäni ihan huippu! :D
Irmeli! Just niin, hiljalleen. Vihreä on aina ollut ykkösvärejäni mustan ohella. Kuitenkin joskus oli usean vuoden tauko, ei kiitos mitään vihreää! Ja nyt taas, intohimoni! Vaaleanpunainen oli ihan kauhistus, kunnes sain tyttölapsen ja hupsheijaa, mikä ihana väri ja mitä upeita sävyjä! Ei päälläni, mutta muuten.
Lissu! Kodissakin olen vältellyt valkoista, nyt kyllä vähän enemmän ottanut mukaan (en ole mikään sisustaja), mm. yllätin itseni valkoisella taulunkehyksellä ja oi kun tykkään! Lumen monivärisyys onkin taikaa. Rakastan sitä sinivalkoista säihkettä. Niin, pakkasen nujertamiseksi...kerrothan sitten, mikä väri pulpahtaa esiin? Minä olen keltaista jo pidellyt, aurinkoa.
himalainen! Minäkin olen miettinyt valkoista kotia ja heti tuli vilu. Kauniita ovat, mutta ei meille. Kirjavuus kunniaan, sotkut sulautuu sekaan! ;) Muistin yhtäkkiä, että onhan mulla valkoinen keveä paita, kesäpaita, jossa sinisiä ja punaisia kukkia...käytän sitten, kun olen ruskettunut. Ja valkoistahan oli aina päälläni, kun treenasin aikidoa...tosin aluspaita musta tai vihreä! :)
Voi kiitos, Himalainen! Sanasi lämmittävät mieltä! Oli ilo tehdä juuri noita pukuja. Ja niin, minäkin toivon, aikaa tehdä ja toteuttaa, itse. Sinulle myös!
Ninnu! :) Suloinen on. Arvaa onko noit kuvia PALJON! Yksi kirja tulisi helposti...toimisikohan se paremmin, kuin se hyytävä dekkari... ;)
aurinko ja kuu! Kyllä, paloina minullekin tulee valkoisen kaipuu. Luo rauhaa.
Meillä piti olla koko luokalla sama aihe ja äänestyksen tulos oli tuo. Olen iloinen siitä, sain niin paljon uutta silloin!
Satu! Voi, kiitos kaunis sulle!
Totta, itsevarmuutta en olekaan ajatellut valkoisen suhteen, mutta kyllä vaan! :)
Nyt maailma valkoinen, ja sataa koko ajan lisää hiljaisia hiutaleita. Kaunista.
Kauniita vaatteita! valkoinen toimii nuissa äärettömän hyvin. tykkään kyllä katsella esim. valkoisia koteja, mutta en osaisi asua niissä. omistan yhden ainoan valkoisen vaatteen, hääpukuni :)
Mielenkiintoinen postaus Satu. Kaunis on näyttelynne ollut.
Minut valkoinen tekee talvisin jotenkin isoksi ja rohjoksi. Kesällä valkoinen on kaunista, kun iho ei ole taikinanvalkoinen :)
Varmasti oli melkoinen haaste työstää näyttelyä itselle oudomman värin varassa, mutta hienosti onnistuit -ehkä muuten olisit vieläkin vieras valkoisen kanssa. Niin kauniita asuja kaikki, mutta etenkin tuo lapsen mekko vetoaa minuun.
Sopivan lämpimänvalkoisen sävyn löytäminen ei ole helppoa, joten kovin montaa valkoista vaatetta en omista. Mieluiten vaatteissani valkoinen on neulepinta.
Ihana näyttely! Näin sitä voi tapahtua yllättäviä käänteitä, alkaakin tykätä jostain, mikä aikaisemmin on ahdistanut. Kauniita kuvia näyttelystä!
Soile! Voi kiitos sinulle! Minä myös ihailen valkoisia koteja, sitä, harmonisuutta ja puhtautta, vaikkakin alan sitten palella heti. Lämpöisiäkin olen kyllä nähnyt...Niin, hääpuku! Minulla ei sellaista ole, mutta yhden olen saanut tehdä, se oli täynnä kultaa ja vihreää.
Minttumaari! Kiitos, hyvä jos herätti mielenkiintoa! Totta, kesällä ruskettuneella iholla hyvä.
Merruli! Niin, olen iloinen tuosta valkoisesta kokemuksesta, nyt välillä tulee tarve tehdäkin pieniä valkoisia asioita, kun se ei ole vieras enää. Ja kyllä, neulepinnan valkeus varmasti minullekin mieluisin.
Taru! Voi kiitos! Kyllä näyttely oli kiva, sitä oli hauska tehdä ja homma toimi mukavasti. Hyviä muistoja!
Valkoinen kauluspaita naisella on yksi parhaista asioista.
Valaisee naaman, tuo särmää.
Lähetä kommentti