Tuulet puhuvat tänään

kyselemättä,
voimallisesti.
Pistävät puutkin puhumaan,
kuulen niiden kuiskeen,
kuulen tuulten vahvan soinnin.
Pyörittävät maailmaa,
lumia,
ajatuksia, kyselemättä.

Minulle on kuiskinut myös Paulo Coelhon
Alkemisti. Hitaasti, viivytellen, maistellen.

Kuiski unelmasta, omasta tiestä, merkeistä.
Kuiskeet jäävät mieleeni, voimistuakseen.


Näissä pakkasissa ja näissä tuulissa pitäisi
saada käpertyä lämpöiseen turvaan, nukkua
kevään viherrykseen asti. Alan olla umpijäässä.

Pyörittelimme tyttöjen kanssa sämpylöitä,
paistuvat uunissa. Iltapalaksi kera lämpimän
kaakaon. Sitten unille.